Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on yhteisopettajuuden tuomat mahdollisuudet opetuksen eriyttämisen näkökulmasta tarkasteltuna. Tarkoituksena on pyrkiä kuvaamaan, ymmärtämään ja tulkitsemaan yhteisopettajuutta toteuttavien luokanopettajien kokemuksia opetuksen eriyttämisestä. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka tieteenfilosofisena lähtökohtana on fenomenologis–hermeneuttinen tutkimusote. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmen yhteisopettajuutta toteuttavan työparin haastatteluista. Aineisto on kerätty puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Aineiston analysoinnissa on käytetty tukena Jari Eskolan esittämää laadullisen aineiston analyysipolkua. Aineistosta on löydetty kolme merkityskokonaisuutta ja 10 teemaa. Tutkielman tuloksien mukaan luokanopettajien välinen yhteisopettajuus mahdollistaa opetuksen eriyttämisen hyvin. Yhteisopettajuuden muoto vaikuttaa kuitenkin siihen, miten yhteisopettajuutta on hyödynnetty opetuksen eriyttämiseksi. Työparit kokevat, että yhteisopettajuuden tuomat hyödyt ovat myös vahva oppilaantuntemus, monipuolinen pedagogiikka, opettajien ammatillinen kasvu ja työhyvinvointi. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että onnistuakseen yhteisopettajuus vaatii opettajilta yhdenmukaisen näkemyksen oppimisesta ja opettamisesta. Eriyttämisen näkökulmasta tarkasteltuna korostuu työparien yhteinen suunnitteluaika sekä opetuksen toteuttaminen, jotka perustuvat vahvaan oppilaantuntemukseen ...

opetuksen yksilöllistäminen oppilaantuntemus luokanopettajat eriyttäminen yhteisopettajuus