Dramaattinen, ennennäkemätön vauvakato : Helsingin Sanomien uutisointi Suomen alenevasta syntyvyydestä

Abstract

Yksi keskeinen osa kielentutkimusta on aina ollut mediatekstien tutkimus: kielitieteessä ollaan kiinnostuneita median kielestä, diskursseista ja genreistä sekä näiden merkityksistä identiteettien, ideologioiden ja valtarakenteiden suhteen (Johansson 2014: 152–153). Suomalaisten alentunut syntyvyys on paljon esillä mediassa ja julkisessa keskustelussa. Tilastokeskus julkaisi väestöennusteen marraskuussa 2018 sekä alueellisen väestöennusteen syyskuussa 2019, joiden yhteydessä keskustelu alenevasta syntyvyydestä kiihtyi. Syntyvyyden lasku on ilmiö, joka monitahoisuudellaan lävistää koko yhteiskunnan: vauvojen syntymiseen (tai syntymättömyyteen) liittyvät ainakin valtio, kunnat, yksilönvapaus, talous, media, kulttuuri, työelämä, biologia ja tulevaisuus. Mediassa käytävä keskustelu alenevasta syntyvyydestä yhdistää kiinnostavalla tavalla julkisen ja yksityisen: median välityksellä kerrottu tieto tulee osaksi julkisuutta, vaikka kyse on yksityisenä pidetystä asiasta (Böök 2001: 35). Monien ulottuvuuksiensa perusteella voisi olettaa, että syntyvyydestä puhuttaessa ääneen pääsevät monet eri tahot ja näkökulmat.

Tutkimuskysymyksiäni ovat 1a) Keiden äänet kuuluvat eli keitä referoidaan Helsingin Sanomien syntyvyysuutisoinnissa? 1b) Miten uutisteksteissä referoidaan tekstin ulkopuolisia ääniä? 2) Millaisia diskursseja uutisointi kaiuttaa? Aineistoni koostuu 15 Helsingin Sanomien verkkosivuilla julkaistusta uutisesta. Uutiset on julkaistu 15.11.–25.12.2018 ja 26.9.–2.10.2019. Julkaisut ajoittuvat Tilastokeskuksen julkaisemien väestöennusteen (16.11.2018) ja alueellisen väestöennusteen (30.9.2019) yhteyteen ja suuri osa uutisista viittaa suoraan väestöennusteeseen.

Tilastokeskukseen viitataan aineistossa hyvin paljon, sillä uutisointi ja keskustelu ovat lähteneet liikkeelle nimenomaan Tilastokeskuksen väestöennusteesta. Tilastokeskuksen yhteydessä aineistosta nousee useimmiten uhkadiskurssi sekä historiallisuusdiskurssi. Myös eläke- ja ammattiliittojohtajien äänien yhteydessä korostuu uhka, romahdus ja huoli, mutta myös tasa-arvo ja työelämään liittyvät ratkaisut. Inhimillisintä keskustelua käyvät tutkijat ja asiantuntijat: heidän äänensä kaiuttavat ratkaisuja, perhekeskeisyyttä ja tutkittua tietoa. Poliitikkojen ääni ei kuulu muuta kuin heille erikseen varatuissa jutuissa. Poliitikkojen ääneen liittyvät ymmärrettävästi hyvin poliittiset diskurssit: kansantalous, työelämä, maahanmuutto ja alueellisuus. Suurimmaksi osaksi uutisointi Suomen alenevasta syntyvyydestä on dramaattista ja ongelmakeskeistä, minkä saa aikaan erityisesti toimitukselliset valinnat: uutisotsikoissa näkyvät sanat pelko, dramaattinen, synkkä ja huolestuttava. Uutisointi on jonkin verran myös sukupuolittunutta, sillä naisiin ja synnyttämiseen viitataan eksplisiittisesti useammin kuin miehiin. Uutisoinnin negatiivisuus voi osaltaan vaikuttaa ongelman pysyvyyteen. Myös vaihtoehtoisia näkökulmia kaivattaisiin: onko aleneva syntyvyys jotain muutakin kuin katastrofi?