Ravitsemuksen yhteys energiastatusta kuvaaviin hormonaalisiin muuttujiin kestävyys- ja voimaharjoitelleilla naisilla

Abstract

Urheilijat ja liikunnallisesti aktiiviset naiset pyrkivät usein urheiluharjoittelun lisäksi saavuttamaan suorituskyvyn tai ulkonäön kannalta optimaalisen kehonkoostumuksen. Tämä voi johtaa ruokavalion rajoittamiseen terveyden kustannuksella. Energiansaatavuuden (EA) optimaalisena tasona pidetään 45 kcal/kg rasvatonta massaa (FFM). Alle 30 kcal/kg FFM on kliinisen alhaisen EA:n raja, jota pienempi energiansaanti vaarantaa terveyden ja urheilussa kehittymisen. Huolimatta ongelman yleisyydestä ja merkittävistä haitoista urheilumaailmassa, ei sen havainnointiin ole yksiselitteisiä metodeja. EA:n lisäksi myös muilla ravitsemuksen osatekijöillä kuten energiaravintoaineilla voi olla vaikutusta liikunnallisten naisten hyvinvointiin esimerkiksi hormonitoiminnan muutosten kautta. Tällä tutkimuksella pyrittiin selvittämään EA:n ja energiaravintoaineiden suhteellisen saannin yhteyksiä hormonaalisiin muuttujiin.

Tutkimukseen rekrytoitiin 27 liikunnallisesti aktiivista naista, joilla oli luonnollinen säännöllinen kuukautiskierto (N-ryhmä, n=16) tai jotka käyttivät hormonaalista ehkäisyä (H-ryhmä, n=11). Mittauksia suoritettiin kuukautiskierron neljässä eri vaiheessa. Paastoverinäytteestä analysoitiin estradioli (E2), lutenisoiva hormoni (LH), vapaa testosteroni, kortisoli, trijodityroniini (T3) ja leptiini. Suorituskykyä arvioitiin suoran hapenottokyvyntestin ja maksimaalisen jalkaprässisuorituksen perusteella. Lisäksi tutkittavat täyttivät kolmena päivänä mittausten ympärillä ruoka- ja harjoituspäiväkirjaa. Tutkimuksessa vertailtiin myös harjoitustaustan vaikutusta ravitsemukseen ja hormonaalisiin muuttujiin voima- tai kestävyysharjoitteluun panostaneiden tutkittavien välillä. Tutkittavien harjoitustausta vaihteli kuntoilijoista tavoitteellisiin kilpaurheilijoihin.

Tutkittavista 62 %:lla havaittiin liian alhainen EA, mutta kliininen energiavaje todettiin vain kahdella tutkittavalla. Kaikilla tutkittavilla, joilla T3, testosteroni ja leptiini olivat viitearvojen alapuolella, EA oli alentunut. EA korreloi positiivisesti T3:n kanssa (r=0.818, p<0.001). Testosteronin ja hiilihydraatin saannin välillä oli negatiivinen yhteys (r=-0.495, p<0.05) ja H-ryhmällä myös rasvan saanti korreloi testosteronin kanssa (r=0.897, p<0.05). EA ja kuidun saanti olivat käänteisesti yhteydessä E2 pitoi-suuteen N-ryhmässä (r=-0.794, p<0.05 ja r=-0.638, p<0.05). Voima- ja kestävyysharjoitelleiden ainoa ero oli voimaharjoitelleiden suhteellisesti suurempi proteiinin saanti (p<0.05).

Subkliininen liian alhainen energiansaatavuus oli tässä tutkimusjoukossa yleistä, mutta tämä lievä energiavaje ei välttämättä johda hormonaalisiin muutoksiin. Hormonaaliset muutokset saattavat kuitenkin olla merkki liian alhaisesta EA:sta. Kuidun runsaalla saannilla saattaa olla estrogeenia laskeva vaikutus ja energiansaannin painottuminen hiilihydraatteihin voisi laskea testosteronin pitoisuutta. T3 on kenties hormonaalisista muuttujista paras energiansaatavuuden kuvaaja. Voimaharjoitelleiden suhteellinen proteiininsaanti oli heillä tilastollisesti kestävyysharjoitelleita suurempaa, muita merkitseviä eroja ravitsemuksessa tai hormonaalisissa muuttujissa ei ryhmien välillä havaittu. Aiheesta olisi tärkeää saada kattavia pitkittäistutkimuksia, jotta voitaisiin havainnoida syy-seuraus -suhteita ja niiden käytännön vaikutuksia urheilijan suorituskykyyn ja terveyteen.