Laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia työhyvinvoinnista

Abstract

Tämän proseminaarityön tarkoituksena oli selvittää työyhteisön, työntekijän omien vahvuuksien ja voimavarojen sekä työn sisällön ja työn sujumisen merkitystä laaja-alaisten erityisopettajien työhyvinvointiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin laaja-alaisten erityisopettajien subjektiivisten kokemusten avulla työhyvinvointia kuormittavia sekä työhyvinvointia edistäviä tekijöitä. Tutkimus on ajankohtainen ja erityispedagogisesti merkittävä aihe siksi, että laaja-alaisten erityisopettajien työnkuva on monipuolinen ja työhön on tullut uusia haasteita vuosien aikana.

Tutkimus oli laadullinen ja se toteutettiin laadullisella kyselylomakkeella, johon tutkittavat vastasivat verkossa. Verkkokyselyyn vastasi kaikkiaan 11 laaja-alaista erityisopettajaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työyhteisöllä, laaja-alaisen erityisopettajan omilla vahvuuksilla ja voimavaroilla sekä työn sisällöllä ja työn sujumisella oli merkitystä koettuun työhyvinvointiin. Esimiehen ja työkavereiden tuki sekä työn arvostaminen olivat työhyvinvointia edistäviä tekijöitä. Omien voimavarojen tunnistaminen koettiin tärkeäksi ja mahdollisuus hyödyntää työssä omia vahvuuksia edisti työn mielenkiintoa. Oppilaiden edistyminen oli merkittävä työhyvinvointia edistävä tekijä. Sen sijaan resurssien puute ja suuri dokumentoinnin määrä sekä jatkuva kiire ja riittämättömyyden tunne koettiin heikentävän työhyvinvointia. Työyhteisön tuen merkitys korostui haastaviksi koetuissa tilanteissa, jotka kuormittivat laaja-alaisia erityisopettajia.