Hermolihasjärjestelmän adaptoituminen hyppimisalustan vaihtumiseen submaksimaalisen väsytyksen jälkeen

Abstract

Johdanto. Adaptaatio on yksi sujuvan liikkumisen edellytys. Ihminen kohtaa päivittäin hyvin erilaisia alustoja, joihin adaptoidutaan heti ensimmäisellä askeleella. Ei ole tiedossa tutkimusta, jossa olisi tarkasteltu, miten väsytys vaikuttaa alustan vaihtumiseen. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää adaptoituuko ihminen hyppimisalustan vaihtumiseen yhtä nopeasti ennen ja jälkeen väsytysprotokollan, joka on laskenut maksimaalista suorituskykyä. Menetelmät. Mittauksiin osallistui seitsemän (7) aktiivista ja perustervettä tutkittavaa. Mittaukset suoritettiin pudotuskelkalla, jonka kulma oli 22,5 astetta. Alustan vaihtumista kovasta pehmeään tutkittiin ennen ja jälkeen väsytysprotokollan. Väsytysprotokollassa tutkittavat hyppivät 60–70 % intensiteetillä maksimaalisesta hyppimiskorkeudesta, kunnes heidän kokemansa rasitus oli RPE-asteikolla 13 (hieman rasittava). Alustanvaihtumismittaus suoritettiin submaksimaalisella intensiteetillä. Siinä tutkittavat hyppivät ensiksi kovalla alustalla seitsemän (7) hyppyä. Seitsemännettä kontaktia seuranneen lentovaiheen aikana alusta vaihdettiin pehmeään, jolla jatkettiin seuraavat seitsemän (7) hyppyä. Hyppimistaajuus vakioitiin metronomilla alustan vaihtumismittauksessa. Alustanvaihdoista tehtiin 2D-liikeanalyysi. Pudotuskelkassa ponnistus tapahtui voimalevyltä, joka mittasi maan reaktiovoimia (vGRF). Lisäksi saatiin pulssianturilla tietoa kelkan hetkellisestä liikkeestä, josta voitiin laskea matka. Analyysissä hyödynnettiin jousi-massa-mallia. Tulokset. Väsytysprotokolla aiheutti maksimaalisen hyppykorkeuden 4,34 ± 5,53 % (p>0,05) pienentymisen. Minuutin palautuksen jälkeen mitattu polven isometrinen ojennusvoima ei muuttunut ollenkaan (0,35 ± 5,18 %). Alustan vaihtuminen ennen väsytystä johti jalan jäykkyyden 6,6 % (p>0,05) kasvamiseen. Submaksimaalisen väsytysprotokollan jälkeen jalan jäykkyys oli kovalla ja pehmeällä alustalla lähes samanlainen (ero -0,8 %, p>0,05). Alustan korkeuden muuttuminen alustan vaihdon yhteydessä johti jalan jäykkyyden pienentymiseen ensimmäisellä kontaktilla pehmeällä alustalla. Jalan jäykkyys kasvoi heti toiseen kontaktiin pehmeällä alustalla (p<0,05, PRE-mittaus), ja hyvin lähelle arvoja, jotka olivat myöhemmillä kontakteilla. Pohdinta ja johtopäätökset. Alustan vaihtumiseen adaptoiduttiin yhtä nopeasti ennen ja jälkeen väsytysprotokollan. Tulokset antavat kuitenkin pientä viitettä siitä, ettei alustan vaihtuminen väsyneenä ole täysin verrannollinen alustan vaihtumiseen ilman väsytystä. Asia vaatii kuitenkin lisätutkimusta, jossa jalan jäykkyyden määrityksessä käytettävät voima ja jalan kompressio ovat lineaariset, ja alustan korkeus ei muutu.