Salibandyn pienpeli- ja intervallijuoksuharjoittelun vaikutukset kestävyyssuorituskykyyn

Abstract

Pienpelit ovat joukkuepallopeleissä suosittu harjoitusmuoto, jossa pelaajat pelaavat pelejä usein pienemmällä pelikentällä, muokatuin säännöin ja vähemmällä pelaajamäärällä kuin lajin virallisissa säännöissä. Pienpeleillä pyritään usein parantamaan pelaajien teknisiä ja taktisia taitoja, sekä kestävyyskuntoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienpeliharjoittelun ja intervallijuoksuharjoittelun vaikutuksia kestävyyssuorituskykyyn salibandyn pelaajilla. Tutkimus sisälsi suorituskyvyn alkumittaukset, kahdeksan viikon harjoitusjakson ja suorituskyvyn loppumittaukset. Lisäksi pienpeli- ja intervallijuoksuharjoitusten fysiologisia vasteita mitattiin harjoitusten aikana. Tutkimukseen osallistui 25 salibandyn pelaajaa, iältään 15-20-vuotiaita. Tutkittavat jaettiin maksimaalisen hapenottokyvyn perusteella tasaisesti pienpeliryhmään (PP, n=12) ja intervallijuoksuryhmään (IV, n=13). Pienpeliryhmällä oli kaksi viikoittaista pienpeliharjoitusta, joissa tutkittavat pelasivat 3 vs. 3 salibandyn pienpeliä 4 x 4 minuuttia kolmen minuutin palautuksella. Intervallijuoksuryhmällä oli kaksi viikoittaista intervallijuoksuharjoitusta, joissa tutkittavat juoksivat 4 x 4 minuuttia kolmen minuutin palautuksilla sykeohjatusti tavoitteena 90 %HRmax. Harjoitusjakson ohjelma oli muilta osin identtinen ryhmien välillä. Pienpeliryhmän maksimaalinen hapenottokyky kehittyi tilastollisesti merkitsevästi harjoitusjakson aikana kehonpainoon suhteutettuna (50.6 ± 6.9 ml/kg/min vs. 53.0 ± 7.1 ml/kg/min, p<0.05). Intervallijuoksuryhmän hapenottokyky kehittyi harjoitusjakson aikana myös, mutta muutoksen suuruus ei ollut tilastollisesti merkitsevä (50.4 ± 52.4 ml/kg/min vs. 52.4 ± 5.1 ml/kg/min, p>0.05). Mattotestin maksiminopeudessa (Vmax) ei havaittu muutosta harjoitusjakson seurauksena (PP 14.8 ± 1.8 km/h vs. 14.7 ± 1.3 km/h; IV 14.3 ± 1.6 vs. 14.6 ± 1.4 km/h). Ryhmien välillä ei havaittu eroja nopeuskestävyystestin, piip-testin tai vauhdittoman pituuden tuloksen kehityksessä. Pienpeliharjoitus oli intervallijuoksuharjoitusta kuormittavampi sykkeellä (PP=93,5 %HRmax, IV=90,0 %HRmax), RPE:llä (PP=17, IV=13) ja veren laktaattipitoisuudella (PP=8,5 mmol/l, IV=5,8 mmol/l) mitattuna. Salibandyn pienpeliharjoittelu vaikuttaisi parantavan kestävyyssuorituskykyä vähintään yhtä tehokkaasti kuin intervallijuoksuharjoittelu. Tutkimukseen suunniteltu pienpeliharjoitus oli kuormittavampi kuin intervallijuoksuharjoitus, mikä osaltaan selittää pienpeliryhmän maksimaalisen hapenottokyvyn suurempaa kehittymistä. Tutkimuksen tulosten perusteella salibandyn pienpelejä voidaan käyttää kestävyyssuorituskyvyn kehittämisessä yhtä tehokkaasti kuin intervallijuoksuharjoittelua, kun intensiteetti on samansuuruinen. Pienpeliharjoittelun sääntövariaatioilla voidaan muuttaa intensiteettiä ja vaikuttaa adaptaatioihin.