Isänä eron jälkeen : eron jälkeisen isyyden tuki ja tuentarve

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaista isyyden tuentarve on vanhempien eron jälkeen. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman tutkimusaineisto koostui seitsemästä tutkimusartikkelista, yhdestä väitöskirjasta, kahdesta tapaustutkimuksesta, yhdestä narratiivisesta tutkimuksesta ja yhdestä loppuarviointitutkimuksesta. Kolme näistä lähteistä oli kansainvälisiä ja loput kotimaisia. Aineistoa tarkasteltiin sosiaalipalvelujen näkökulmasta.

Tutkimuskysymykseni oli: Minkälaista tukea isä tarvitsee eron jälkeen?

Tutkimusaineistoa käsiteltiin teemoittelun avulla. Aineisto jaettiin kahteen pääteemaan: eron aiheuttamaan isyyden kriisiin sekä isyyden erilaisten roolien vaikutukseen tuentarpeeseen. Nämä isyyden eri roolit olivat etäisyys, yksinhuoltajaisyys sekä elättäjäisyys. Elättäjäisällä tarkoitetaan tässä tutkielmassa sellaista isää, jonka rooli nähdään lähinnä lastensa elättäjänä. Tutkielman taustoitusluvuissa käsittelen isyyden määrittelyä, isän asemaa eron jälkeen, sekä miehen kohtaamista sosiaalipalveluiden asiakastyössä.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että isät kokevat olevansa eriarvoisessa asemassa äiteihin nähden vanhemmuuteen liittyvissä päätöksissä ja heidän onkin oltava aina ”piirun verran äitejä parempia”, jotta voivat saada esimerkiksi lastensa lähivanhemmuuden. Tulosten mukaan miehet kokivat olevansa myös ikään kuin ”vieraalla maaperällä” naisvaltaisissa sosiaalipalveluissa, eivätkä näin kokeneet saavansa tarvittavaa tukea palveluista. Tuloksista tuli myös ilmi isien tuentarpeen olevan hyvin erilainen riippuen siitä, minkälainen rooli isällä on ollut ennen eroa ja minkälainen isän rooli on eron jälkeen. Etäisien ja yksinhuoltajaisien tuentarve erosi toisistaan huomattavasti. Etäisien tuentarve liittyi vahvasti isän ja lapsen tapaamisten tukemiseen ja yksinhuoltajaisien tuentarve näytti olevan vahvasti riippuvainen siitä, oliko isä taistellut yksinhuoltajuutensa puolesta vai päätynyt yksinhuoltajaksi ikään kuin olosuhteiden pakosta. Kansainvälisissä tutkimuksissa isän rooli nähtiin vahvasti perheen elättäjänä ja tuen tarve liittyi pitkälti elatusvelvollisuuteen ja sen täyttämiseen.