Show simple item record

dc.contributor.authorLuukkonen, Iida
dc.date.accessioned2020-01-28T13:20:10Z
dc.date.available2020-01-28T13:20:10Z
dc.date.issued2019
dc.identifier.citationLuukkonen, I. (2019). Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen suomalaisella maaseudulla 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. <i>Thanatos</i>, <i>8</i>(2), 68-116. <a href="https://thanatosjournal.files.wordpress.com/2020/01/luukkonen_kuolemansyyn-selvittaminen.pdf" target="_blank">https://thanatosjournal.files.wordpress.com/2020/01/luukkonen_kuolemansyyn-selvittaminen.pdf</a>
dc.identifier.otherCONVID_34429801
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/67583
dc.description.abstractTässä artikkelissa käsittelen oikeuslääketieteellisiä kuolemansyyntutkimuksia 1800- ja 1900-luvun vaihteen suomalaisella maaseudulla, Jämsän käräjäkunnassa. Oikeusviranomaiset käynnistivät kuolemansyyntutkimusprosessin, kun kuolema tapahtui äkillisesti, epäselvissä olosuhteissa tai kun kuolemansyyksi epäiltiin itsemurhaa tai henkirikosta. Suomessa 1800-luvulla tapahtuneen lääketieteen kehityksen, lääkäreiden lukumäärän lisääntymisen ja oikeudenkäytön modernisoitumisen myötä lääketiede oli vakiintunut osaksi suomalaista oikeusjärjestelmää. Artikkelissa tarkastellaan, miten tämä lääketieteen vakiintuminen vaikutti suomalaisella maaseudulla 1800- ja 1900-luvun vaihteessa tehtyihin kuolemansyyntutkimusprosesseihin. Ennen kaikkea artikkelissa keskitytään oikeuslääketieteellisen kuolemansyyntutki-mukseen ja lääkärin rooliin vainajan kuolemansyyn selvittämiseen pyrkivässä prosessissa. Lisäksi artikkelissa arvioidaan oikeuden istunnoissa piirilääkärien laatimille kuolinsyylausunnoille annettua painoarvoa ja merkitystä. Artikkelin lähteinä on käytetty Jämsän kihlakunnanoikeuden pöytäkirjoja sekä Jämsän piirilääkärinarkiston ruumiinavauspöytäkirjoja vuosilta 1894–1917. Lisäksi artikkelissa on kartoitettu tutkimusaikana oikeuslääketieteellisiä kuolemansyyntutkimuksia sekä lääkärin asemaa oikeusjärjestelmässä säädellyt oikeusnormisto. Oikeuspöytäkirjoista ja ruumiinavauspöytäkirjoista saatua kuvaa oikeuslääketieteen harjoittamisesta on kontekstoitu vuonna 1901 julkaistua, Theodor Löfströmin ”Oikeuslääketieteellinen käsikirja Suomen lääkäreille” –teosta hyödyntäen. Vuosina 1894–1917 Jämsän oikeusviranomaiset tutkivat yhteensä 40 kuolemaa ja niihin johtaneita syitä. Tyypillisesti kuolemansyyntutkimus prosessit alkoivat poliisitutkinnasta, etenivät oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyntutkimukseen ja lopulta kihlakunnanoikeuden käsiteltäviksi käräjille. Jämsän käräjäkunnassa oikeuslääketieteelliset kuolemansyyntutkimukset vaikuttivat olennaisesti kuolemantapausten oikeudelliseen käsittelyyn ja kuolemansyyntutkimusprosessien kulkuun. Aivan kaikkia kuolemantapauksia ei lopulta edes alistettu kihlakunnanoikeuden tutkittaviksi lääkärin tekemän oikeuslääketieteellisen tutkimuksen jälkeen. Myös käräjille viedyissä sairaus- ja itsemurhatapauksissa syyttäjä ja kihlakunnanoikeus saattoivat jättää kuoleman tutkimisen piirilääkärin lausunnon varaan tai kihlakunnanoikeus saattoi perustella julistamaansa kuolemansyytä piirilääkärin laatimalla kuolinsyylausunnolla. Henkirikoksiksi tuomituissa tapauksissa kuoleman ja väkivallan tai tietyn myrkyn välinen syy-yhteys toteennäytettiin oikeuslääketieteen keinoin. Myös aviottomien, vastasyntyneiden lasten kuolemien tutkimisessa piirilääkäreillä oli merkittävä rooli. Nojaamalla piirilääkärien laatimiin kuolinsyylausuntoihin kihlakunnanoikeus julisti osan vastasyntyneiden lasten kuolemista luonnollisiksi vapauttaen syytetyt äidit. Myös tahallisiksi lapsenmurhiksi tuomituissa tapauksissa kuoleman aiheuttanut väkivalta osoitettiin kiistattomasti oikeuslääketieteellisissä kuoleman-syyntutkimuksissa. Piirilääkärin laatima kuolinsyytodistus oli siis ensisijainen todiste itsemurhaa, lapsenmurhaa tai henkirikosta toteennäytettäessä, ja sen kautta yksittäisellä piirilääkärillä oli valtaa tuomioistuinprosesseihin. Toisaalta jopa kolmasosassa aviottomien lasten kuolemista kuolemansyy jäi jollain tapaa epäselväksi. Osassa tapauksia kyse oli siitä, ettei oikeuslääketieteellistä kuolemansyyntutkimusta tehty tai sitä ei tehty tarpeeksi ajoissa ruumiin ehtiessä mädäntyä. Aineistoon sisältyi kuitenkin muutama tapaus, joissa tavalliseen tapaan tehty oikeuslääketieteellinen kuolemansyyntutkimuskaan ei tuonut selkoa lapsen kuolemansyyhyn. Nämä epäselviksi jääneet kuolemansyyt, yhdessä kaikkien niiden tapausten kanssa joissa oikeuslääketieteellinen kuolemansyyntutkimus jätettiin syystä tai toisesta tekemättä, tai tehtiin liian myöhään kuolemansyyn selville saamiseksi, osoittavatkin oikeuslääketieteen vakiintumisen osaksi suomalaista oikeusjärjestelmää olleen vielä kesken. Samasta vakiintumisen keskeneräisyydestä kertovat myös ne aineiston harvat tapaukset, joissa syyttäjä ja kihlakunnanoikeus eivät olleetkaan kuolinsyylausunnon laatineen piirilääkärin kanssa samaa mieltä vainajan kuolemansyystä. Nämä tapaukset ilmentävätkin sitä, kuinka piirilääkärin valta jäi lopulta kuolinsyylausunnon laatimiseen kihlakunnanoikeudella ollen sen sijaan valta julistaa lopullinen kuolemansyy.fi
dc.description.abstractIn this article I discuss forensic death examinations in Finnish countryside, Jämsä court district from the end of 19th century to the beginning of 20th century. Judicial officers started the death investigation process when the death was unexpected and took place in unclear conditions or when suicide or homicide were suspected. Along with medical development, increase of the number of doctors and the modernization of jurisdiction during the 19th century, medicine became established as a part of the Finnish judicial system. This article studies how this entrenchment affected death investigations. The article focuses on forensic death examinations and doctor’s role in death investigation processes. Article also assesses the weight and bearing post-mortem reports were given in the court. The article is based on Jämsä court district’s trial documents and Jämsä district physician’s archive’s post-mortem reports from 1894 to 1917. Legislation on forensic medicine and doctor’s role in the judicial system has also been examined. Information about practicing forensic medicine compiled from the trial documents and post mortem reports has been contextualised by using a Finnish book about forensic medicine “Oikeuslääketieteellinen käsikirja Suomen lääkäreille” which was written by Theodor Löfström and published in 1901. From 1894 to 1917 the judicial officials in Jämsä inspected in total forty deaths and the causes behind them. Typically death investigation processes proceeded from the police investigation to the forensic death examination and finally to criminal court. In Jämsä court district the forensic death examinations had an essential effect on death investigations and their court proceedings. Eventually not all cases were even taken to the court after the forensic death examination. The prosecutor and the court could leave illness-caused deaths’ and suicides’ investigations to hinge on district physician’s expert opinion. In homicides the causalities between violence or certain poisons and causes of deaths were verified with forensic medicine. District physicians had a significant role also when investigating the deaths of illegitimate, newborn children. By invoking to the post-mortem reports the court declared some of the newborn children’s deaths as natural and discharged the mothers. Also in the cases of infanticide, death-causing violence was proved indisputably in forensic death examinations. Overall, post-mortem report was prime evidence when verifying suicide, infanticide or homicide and for this reason a district physician had authority to court proceedings. At the same time one third of the illegitimate, newborn children’s cases were left unsolved. In some of these cases it was because forensic death examinations weren’t carried out or were carried out not untill the bodies had begun to decompose. However, there are a few cases where the cause of child’s death couldn’t be verified even after conducting an ordinary forensic death examination. These unsolved causes of death, cases where the forensic death examinations weren’t conducted or were conducted too late to discover the cause of death, indicate that forensic medicine’s entrenchment to the judicial system was still incomplete. Cases, where the prosecutor and the court didn’t agree with the district physician’s perception of the cause of death, express this same incompleteness of entrenchment. These cases demonstrate the fact that district physicians had the authority to compile the post-mortem report, but the court had the power to declare the final cause of death.en
dc.format.mimetypeapplication/pdf
dc.languagefin
dc.language.isofin
dc.publisherSuomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura Ry
dc.relation.ispartofseriesThanatos
dc.relation.urihttps://thanatosjournal.files.wordpress.com/2020/01/luukkonen_kuolemansyyn-selvittaminen.pdf
dc.rightsCC BY-NC-ND 4.0
dc.subject.otherlääketieteen historia
dc.subject.otherrikoshistoria
dc.subject.otherprofessionalismi
dc.subject.otheroikeuslääketiede
dc.subject.otherpiirilääkärit
dc.titleOikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen suomalaisella maaseudulla 1800- ja 1900-luvun vaihteessa
dc.typearticle
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-202001281838
dc.contributor.laitosHistorian ja etnologian laitosfi
dc.contributor.laitosDepartment of History and Ethnologyen
dc.type.urihttp://purl.org/eprint/type/JournalArticle
dc.description.reviewstatuspeerReviewed
dc.format.pagerange68-116
dc.relation.issn2242-6280
dc.relation.numberinseries2
dc.relation.volume8
dc.type.versionpublishedVersion
dc.rights.copyright© Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura Ry, 2019
dc.rights.accesslevelopenAccessfi
dc.subject.ysokuolemansyyt
dc.subject.ysooikeushistoria
dc.subject.ysolääkärinlausunnot
dc.subject.ysomaaseutuyhteisöt
dc.subject.ysooikeuslääketiede
dc.format.contentfulltext
jyx.subject.urihttp://www.yso.fi/onto/yso/p3964
jyx.subject.urihttp://www.yso.fi/onto/yso/p7480
jyx.subject.urihttp://www.yso.fi/onto/yso/p19576
jyx.subject.urihttp://www.yso.fi/onto/yso/p27904
jyx.subject.urihttp://www.yso.fi/onto/yso/p12782
dc.rights.urlhttps://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/


Files in this item

Thumbnail

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

CC BY-NC-ND 4.0
Except where otherwise noted, this item's license is described as CC BY-NC-ND 4.0