Inhimillisen ja ei-inhimillisen suhde luokanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmissa

Abstract

Tässä artikkelissa tarkastellaan inhimillisen ja ei-inhimillisen suhteen rakentumista luokanopettajakoulutusten opetussuunnitelmissa posthumanistisesta näkökulmasta. Inhimillisen ja ei-inhimillisen suhdetta koskevat kysymykset ovat erityisen ajankohtaisia ympäristökriisien ja ilmastonmuutoksen aikakaudella. Tutkimusaineistona käytettiin suomalaisten luokanopettajakoulutusten opetussuunnitelmia, jotka on kerätty opettajankoulutuslaitosten verkkosivuilta loppuvuodesta 2017 ja alkuvuodesta 2018. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin niin toimijaverkkoteorian verkostomaista todellisuuskäsitystä kuin puhdistamisen ja kääntämisen käsitteitä hyödyntäen. Puhdistamisella tarkoitetaan toimijaverkkoteoriassa pääasiassa inhimillisen erottamista ei-inhimillisestä ja kääntämisellä inhimillisten ja ei-inhimillisten välisten verkostojen syntymistä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että inhimillisen ja ei-inhimillisen suhde rakentuu opetussuunnitelmissa joko ei-inhimillisen merkityksen häivyttämisen tai sen tunnustamisen kautta. Opetussuunnitelmissa ihminen näyttäytyy pääosin aktiivisena toimijana ei-inhimillisen toimittaessa resurssin virkaa. Ei-inhimillisiin luonnonresursseihin ja teknologiaan kohdistuu odotuksia suhteessa inhimilliseen oppimiseen ja kehitykseen. Koulutuksessa on mahdollisuus tutkia ja kyseenalaistaa inhimillisen ja ei-inhimillisen suhdetta ja niitä koskevia lähtöoletuksia. Välttämättömyys muuttaa elämäntapaamme nykyistä kestävämpään suuntaan perustelee myös posthumanistisen ajattelun tarpeellisuuden opettajankoulutuksessa.