Show simple item record

dc.contributor.advisorKiili, Johanna
dc.contributor.advisorItäpuisto, Maritta
dc.contributor.authorLehtola, Tuuli
dc.date.accessioned2019-12-13T08:06:28Z
dc.date.available2019-12-13T08:06:28Z
dc.date.issued2019
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/66782
dc.description.abstractMaisterintutkielmassa tarkastellaan lastensuojeluperustein oheishuoltajana toimivien isoäitien kokemuksia oheishuoltajuudesta lastensuojelun tukitoimena. Tutkimuksen päätarkoitus on tuottaa tietoa oheishuoltajuudesta lastensuojelun tukitoimenpiteenä, sillä se on ilmiönä toistaiseksi melko tuntematon ja täysin tutkimaton. Tutkielman viitekehyksen muodostavat tunnustusteoria ja lapsen etu. Tunnustusteorian osalta on keskitytty ennen kaikkea Heikki Ikäheimon (2008) määrittelemiin käsitteisiin tunnustusasenteista, joita ovat rakastaminen, kunnioittaminen ja yhteistoiminnallinen arvostaminen. Tutkimusaineisto muodostuu kuudesta puhelinhaastattelusta, joissa on haastateltu lastensuojelullisista syistä oheishuoltajana toimivia isoäitejä. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluna, ja litteroitua aineistoa niistä syntyi yhteensä 135 sivua. Analyysimenetelminä on käytetty sisällönanalyysiä sekä aineistolähtöisesti, että teoriaohjaavasti. Tutkimus osoittaa, että oheishuoltajuutta on käytetty vakavissa lastensuojelullisissa tilanteissa, joissa olisi edellytyksiä myös huostaanottoon. Oheishuoltajuusratkaisua on perusteltu sosiaaliviranomaisen taholta heikosti. Tulosten valossa näyttää siltä, että oheishuoltajat kokevat puutetta yhteiskunnan tuesta tehtävässään, ja kaikkien tunnustusasenteiden muodot sosiaaliviranomaisten kanssa toteutuivat erittäin puutteellisesti. Oheishuoltajien kokemuksissa korostuivat taloudelliset huolet, tietämättömyys, uupumus, yksin jääminen ja epätasa-arvoisuuden kokemus. Tunnustusasenteiden puutetta sosiaaliviranomaisten taholta korvasi osittain ulkopuolinen tuki ja apu. Oheishuoltajuus näyttää toteuttavan lapsen etua sen suhteen, että lapsi sai pysyvän kodin ennalta läheisen ihmisen luona, ja yhteys sukuun kyettiin säilyttämään. Lapsen etu näkyi myös siinä, että oheishuoltaja oli lapsen puolella pitäen häntä tärkeänä, ajatellen hänen parastaan ja ajaen hänen asioitaan.fi
dc.format.extent85
dc.language.isofi
dc.subject.otheroheishuoltajuus
dc.subject.othertunnustusteoria
dc.titleOman onnensa nojassa : oheishuoltajana toimivien isoäitien kokemuksia oheishuoltajuudesta lastensuojelun tukitoimena
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-201912135249
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.contributor.tiedekuntaHumanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Humanities and Social Sciencesen
dc.contributor.laitosYhteiskuntatieteiden ja filosofian laitosfi
dc.contributor.laitosDepartment of Social Sciences and Philosophyen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.oppiaineSosiaalityöfi
dc.contributor.oppiaineSocial Worken
dc.rights.copyrightJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.rights.copyrightThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.contributor.oppiainekoodi210
dc.subject.ysolapsen etu
dc.subject.ysolastensuojelu
dc.subject.ysososiaalityö


Files in this item

Thumbnail

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record