Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen suomalaisen ravinto- ja nautintoaineteollisuuden kehitystä vuosina 1884–1938 sekä tutkin, miten ensimmäinen maailmansota, Suomen itsenäistyminen ja sisällissota vaikuttivat toimialan kehitykseen. Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että vuosien 1914–1918 kriisijaksolla on ollut merkittävä vaikutus Suomen teollisuuteen. Pyrin tutkimuksellani osoittamaan, että pitkällä aikavälillä kriisijakson vaikutukset ravinto- ja nautintoaineteollisuuden kehitykseen ovat olleet aiemmin oletettua vähäisemmät.
Tarkastelen ravinto- ja nautintoaineteollisuutta sen alatoimialojen (liha- ja kalatavarateollisuus; viljatavarateollisuus; sokeri-, suklaa- yms. teollisuus; juoma- ja etikkateollisuus; tupakkateollisuus) kautta, eli tutkin kriisijakson vaikutusta kuhunkin alatoimialaan ja tämän pohjalta arvioin vaikutusta koko ravinto- ja nautintoaineteollisuuteen. Vaikutusten tarkastelua varten purin toimialan kehityksen pienempiin osiin Michael E. Porterin teollisuusk
lustereiden menestystä arvioivan kansallisen kilpailuedun timanttimallin mukaisesti. Tutkin kriisijakson vaikutuksia ravinto- ja nautintoaineteollisuuden kehitykseen vaikuttaneiden tuotannontekijäolojen, kysyntäolojen, lähi- ja tukialojen, yritysten strategian, rakenteen ja kilpailutilanteen sekä valtiovallan toimien osalta. Tutkimuksen alkuperäislähteinä käytin Suomen virallinen tilasto -sarjan teollisuus- ja ulkomaankauppatilastoja, joita täydensin aiemmassa tutkimuksessa julkaistuilla tilastoilla, tärkeimpinä Suomen Pankin Kasvututkimuksia-sarjassa kootut tilastot.
Tutkimukseni tuloksena voidaan todeta, että vuosien 1914–1918 kriisijakso vaikutti ravinto- ja nautintoaineteollisuuden kehitykseen lyhyellä aikavälillä merkittävästi, mutta pitkällä aikavälillä vaikutus oli vähäinen. Koko tarkastelujaksolla toimiala kasvoi huomattavasti: tuotannon bruttoarvolla mitattuna ravinto- ja nautintoaineteollisuus kasvoi 1880-luvulta toisen maailmansodan kynnykselle yli yhdeksänkertaiseksi. Kriisijakson aikana toimiala jatkoi monelta osin kasvua vuoteen 1916 saakka, kunnes katkenneet ulkomaankauppasuhteet ja elintarvikepula aloittivat nopean syöksykierteen. Tuotannon bruttoarvo romahti kuudesosaan vuosien 1916 ja 1918 välillä, ja samaan aikaan 40 prosenttia alan toimipaikoista keskeytti tai lopetti toimintansa. Kriisijakso vaikutti merkittävästi ravinto- ja nautintoaineteollisuuden kysyntäoloihin, mutta vaihtelevasti tuotannontekijäoloihin, lähi- ja tukialoihin sekä yritysten strategiaan, rakenteeseen ja kilpailutilanteeseen. Lisäksi alatoimialojen välillä vaikutuksissa oli eroja. Nopeasta romahduksesta huolimatta ravinto- ja nautintoaineteollisuus palautui monella mittarilla tarkasteltuna ensimmäistä maailmansotaa edeltäneelle tasolle jo 1920-luvun alkupuolella ja toimiala jatkoi pian maailmansotaa edeltäneellä kasvuradallaan, joskin eri alatoimialojen kehityksessä oli jonkin verran eroja.
...
