Urheiluvalmentajien näkemyksiä tasa-arvon ja turvallisuuden edistämisestä urheiluseuroissa

Abstract

Urheilu on kansainvälisesti julistettu perusoikeus. Urheilu ei kuitenkaan ole syrjinnästä ja häirinnästä vapaa toimintakenttä. Tämä näkyy erityisesti naisten sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen urheilukokemuksissa. Urheiluseurat ovat suosittuja urheiluympäristöjä ja organisoituun urheilutoimintaan osallistumisella voi olla suurempia hyvinvointivaikutuksia verrattuna omatoimisempaan liikkumiseen. Urheiluseuroilla ja erityisesti urheiluvalmentajilla on näin ollen suuri vastuu tasa-arvoisen ja turvallisen urheilun sekä hyvinvoinnin edistämisessä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää urheiluvalmentajien näkemyksiä tasa-arvon ja turvallisuuden edistämisestä urheiluseuroissa. Tutkimusaineistona oli avokysymysaineisto, joka oli osa Jyväskylän yliopiston PREACT-tutkimushankkeessa syksyllä 2018 kerättyä laajempaa urheiluvalmentajien kyselyä (Webropol). Hanketta rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö. Avokysymykseen vastasi 98 valmentajaa (N=98) 45:stä eri lajista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Valmentajien näkemykset tasa-arvoisesta ja turvallisesta urheilusta vaihtelivat paljon. Tämä heijastui tasa-arvon ja turvallisuuden edistämisen keinojen monipuolisuuteen. Valmentajien näkemyksissä ilmeni voimakkaimmin seuran sisäisten ja ulkoisten viestintäkäytänteiden merkitys. Niillä edistettiin avointa, stereotypioita välttävää ja tabuvapaata urheilukulttuuria. Sukupuolten yhteisen urheilutoiminnan koettiin puolestaan antavan urheilijoille tasavertaiset mahdollisuudet urheilijana kehittymiselle. Myös urheilijoiden ryhmäyttäminen sekä osallistaminen seuratoiminnan suunnitteluun koettiin tärkeäksi. Tasa-arvoisen ja turvallisen urheilutoiminnan taustalla nähtiin laadukas valmennustoiminta ja kyky kohdata urheilijat yksilöinä. Toisaalta osa valmentajista koki, ettei urheilu ollut oikea ympäristö huomioida tasa-arvoon liittyviä teemoja. Tasa-arvoa ja turvallisuutta edistettiin siis joidenkin valmentajien mukaan keskittymällä urheilemiseen. Tutkimuksen perusteella tasa-arvon ja turvallisuuden edistäminen koetaan pääsääntöisesti tärkeäksi osaksi valmentajan työtä. Tämä on tärkeä havainto, sillä kansallisen ja kansainvälisen tutkimuksen valossa urheilun tasa-arvo- ja turvallisuustyössä on vielä tehtävää. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää hyvien käytäntöjen levittämisessä sekä valmennus- ja urheiluseuratoiminnan kehittämisessä.

Everyone has a right to participate in sport. Yet sport is not free from discrimination and harassment. This can be seen especially in the sport experiences of women and gender and sexual minorities. Sports clubs are popular sport contexts and research suggests that organized sport participation may offer greater health benefits compared to unorganized sport activities. Therefore, sports clubs and coaches in particular have great responsibility to promote equality and safety in sport. The purpose of this thesis was to explore coaches’ perceptions of equality and safety promotion in sports clubs. This study used data from PREACT research project carried out by the University of Jyväskylä. The project was funded by the Ministry of Education and Culture. Coaches’ answers to an open-ended question were collected via Internet (Webropol) during autumn 2018 as a part of a larger questionnaire. 98 (N=98) coaches of 45 different sports answered the question. The data was analyzed using qualitative content analysis. There was great variety in the coaches’ interpretations regarding the concepts of equality and safety in sport. However, the most common way to promote equality and safety in sports clubs was by means of language and communication. Language and communication, not only within the club but also directed to people outside the club, were used to avoid stereotyping and to support an inclusive environment. To ensure an equal opportunity for everyone to develop as an athlete, mixed-sex sport was seen as a key factor. Coaches also felt that it was important to actively develop team spirit and involve athletes in decision-making processes of the club. High-quality coaching and the ability to see athletes as unique individuals were seen as the foundation of equal and safe sport. On the other hand, some coaches felt that sport was not the right context to deal with questions related to equality. So, according to some coaches, focusing on the sport itself was a way to promote equality and safety. In conclusion, the majority of the coaches saw equality and safety promotion as an important part of their job. This is an important observation because findings from national and international studies suggest that there is still work left to be done regarding equality and safety in sport. The results of this thesis can be used in the development of coaching and sports club practices.