Valmentajien terveydenedistämisaktiivisuus suomalaisissa nuorten urheiluseuroissa

Abstract

Yli puolet (62%) suomalaisista 9–15-vuotiaista lapsista ja nuorista harrastavat liikuntaa urheilu-seuroissa. Urheiluseuroissa valmentajilla on oivat mahdollisuudet edistää nuorten urheilijoidensa terveyttä kiinnittämällä huomiota terveyttä edistäviin asioihin sekä harjoitusten/kilpailujen että muun seuratoiminnan aikana. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkoituksena oli selvittää suomalaisten nuorten urheiluseurojen valmentajien terveydenedistämisaktiivisuuden tasoa sekä siihen yhteydessä olevia valmentajien taustatekijöitä. Valmentajien taustatietoja ja terveydenedistämisaktiivisuutta koskeva aineisto on kerätty vuonna 2013 osana Terveyttä edistävä liikuntaseura (TELS) -tutkimusta. Kyselyyn vastasi 281 valmen-tajaa kymmenestä suosituimmasta urheilulajista. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 26 –ohjelmalla. Analyysimenetelminä käytettiin summamuuttujien ja jakaumien tarkastelun jälkeen ristiintaulukointia, χ2 -riippumattomuustestiä sekä binääristä logistista regressioanalyysiä. Tilas-tollisten testien merkitsevyystasona pidettiin p < 0.05. Valmentajat olivat kokonaisuudessaan terveydenedistämisaktiivisuudeltaan kohtuullisen aktiivisia. Kaikkein aktiivisimpia valmentajat olivat terveyden edistämisessä urheilusuoritusten aikana. Passiivisimpia valmentajat olivat keskustelemaan terveysaiheista nuorten urheilijoidensa kanssa. Lähes kaikki valmentajat (95–97%) olivat aktiivisia huomioimaan terveyden edistämisessä nuorten urheilijoiden tasavertaisen kohtelun, positiivisen harjoitteluilmapiirin sekä reilun pelin hengenmukaisen toiminnan. Kokeneemmat valmentajat olivat iän ja valmennusuran keston mukaan aktiivisempia terveyden edistämisessä kuin nuoremmat ja lyhyemmän valmennusuran omaavat valmentajat. Naisvalmentajilla oli yli kaksinkertainen todennäköisyys kuulua urheilusuoritusten aikaisessa terveydenedistämisaktiivisuudessa kaikkein aktiivisimpaan luokkaan verrattuna miesvalmentajiin. Omien lasten urheiluseuraharrastaminen, siviilisäätynä avio- tai avoliitto sekä vastuuvalmentajana toimiminen olivat myös yhteydessä valmentajien aktiivisempaan terveyden edistämiseen. Suomalaisten nuorten urheiluseurojen valmentajien terveydenedistämisaktiivisuudessa on vielä kehitettävää. Seurojen tulisi tukea valmentajia, esimerkiksi koulutuksilla, etenkin muun seuratoiminnan aikaisessa terveyden edistämisessä sekä eri terveysaiheisiin liittyen. Erityisesti nuoret, perheettömät ja valmentajauransa alussa olevat miesvalmentajat hyötyisivät koulutuksista.