Loppilaisten nuorten liikkumismuodot ja -ympäristöt sekä toiveet liikkumismahdollisuuksien kehittämiseksi

Abstract

Fyysisen aktiivisuuden väheneminen ja sen seurauksena myös murrosikäisten lasten vähäinen liikkuminen on viime vuosina noussut yhä enemmän julkiseen keskusteluun. Nuorten liikuntaharrastuneisuuden vähenemistä eli drop out -ilmiötä on pyritty ehkäisemään eri tavoin. Keinoina nuorten liikuntaharrastusten ylläpitämiseksi on esitetty esimerkiksi kunnallisten liikkumisolosuhteiden kunnossapidosta huolehtimista sekä nuorten toiveiden kuulemista ja huomioimista.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa loppilaisten nuorten liikunnan harrastamisesta, heidän käyttämistään liikkumisympäristöistä ja näkemyksistä liikkumismahdollisuuksien parantamiseksi. Tutkielma oli kvantitatiivinen kyselytutkimus, jonka vastausprosentti oli 73 % (n=274). Kyselyyn vastanneista naisia oli 51,8 % ja miehiä 48,2 %. Yläkoululaiset vastasivat kyselyyn selkeästi aktiivisemmin kuin lukiolaiset.

Nuoret toivoivat Lopelle enemmän etenkin liikunnan harrastamisen mahdollisuuksia, uusia liikuntapaikkoja taajama-alueille sekä nuorille suunnattua liikuntatoimintaa. Loppilaiset nuoret liikkuivat keskimäärin liikuntasuosituksia vähemmän. He liikkuivat eniten omatoimisesti yksin tai kaverin kanssa, mutta harrastaminen loppilaisessa urheiluseurassa oli vähäistä. Lisäksi loppilaisten nuorten koulumatka on suhteellisen pitkä, ja suosituin kulkumuoto kouluun on vuodenajasta riippumatta linja-auto tai koulukyyti. Liikuntapaikoista nuoret käyttivät eniten kevyen liikenteen väyliä, Lopen alueen uimarantoja sekä Lopen alueen ulkoilu- ja retkeilyreittejä.

Tulosten perusteella nuorten liikkumista voitaisiin tukea huomioimalla paremmin nuorten tarpeet tulevissa liikuntapaikkarakentamishankkeissa. Tulosten perusteella kunnan tulisi tukea nuorten liikkumista mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja pyrkiä liikunnallistamaan nuorten vapaa-ajalla käyttämiä liikkumisympäristöjä, kuten nuorisotiloja. Lisäksi tärkeää olisi kehittää nykyisiä liikuntapaikkoja ja huomioida entistä paremmin nuorten näkemykset kunnallisissa liikuntapalveluissa ja urheiluseurojen liikuntatoiminnassa sekä niiden kehittämisessä. Nuoret toivoivat esimerkiksi sisä- ja ulkoliikuntaolosuhteiden kehittämistä, nuorille suunnattua liikuntatoimintaa sekä liikuntatapahtumia. Nuorilta saadut näkemykset ovat tärkeitä ja aihe osoittautui hyväksi tutkimuskohteeksi. Tutkimuksesta saatua tietoa hyödynnetään Lopen kunnan liikuntastrategian laadinnassa.

Decrease of physical activity as well as the lack of exercise amongst adolescents have been discussed in public increasingly over the recent years. The drop out phenomenon in youth sport activities has been tried to prevent in many ways. Taking care of the facilities and conditions in the communities and listening to the hopes of the youth themselves are some of the ways to keep the young people physically active.

The target of this research is to get information about the youth’s physical exercise in the Loppi community, to find out what facilities and services they use and how they would improve them. The research is a quantitative questionnaire survey and the response rate was 73 per cent (n=274). Some 51.8 per cent of the participants were female and 48.2 per cent were male. The children aged 13–15 participated more actively than the children aged 16–19.

The youth hoped there would be more opportunities especially for physical exercise in Loppi, new facilities in rural areas and activities targeted for the young people. On average, the youth in Loppi do not meet the national exercise recommendations. They exercise mostly by themselves or with a friend, participation in local sports clubs being low. Furthermore, school journeys in the community are relatively long and the most popular means of transport is either a bus or a taxi – regardless of the time of year. As far as the facilities are concerned, the youth use mostly public walking and cycle routes, local beaches, and recreational pathways and footpaths.

Based on the results, the youth’s physical exercise could be supported by taking their views into better consideration in the future facility planning. Likewise, the community should adopt a holistic approach to encourage young people to exercise more and aim at providing opportunities for physical activities in the locations where the youth spend their time, such as youth houses. It is also important to redevelop the existing facilities and listen to the youth themselves when developing the exercise services and activities provided by the community and the local sports clubs. The youth requested, for example, that the indoor and outdoor exercise facilities are developed, and they would also like to see more activities and exercise events targeted for them. The views they expressed are valuable and the topic proved a good target for research. The information gathered will be used in the future exercise strategy in the Loppi community.