Varjossa vai valossa? : kotimaisen novellin asemasta kaunokirjallisuuden kentällä

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää nykynovellin asemaa kotimaisen kaunokirjallisuuden kentällä. Lähestyn aihetta kirjoittamisen oppiaineen ja kirjoittajan näkökulmasta. Kirjallisuusinstituutio kulkee tutkielmassani punaisena lankana ja sitoo tutkielman sisällön yhteen, sillä kirjoittaja, kustantaja ja kirjasto ovat osa kirjallisuusinstituutiota, jossa kirjallisuutta luodaan, tuotetaan, jaetaan ja kulutetaan. Tarkastelen tutkimuskysymystä pääasiassa Helmet-kirjaston tilastojen avulla. Selvitän vuosien 2008-2017 tilastoista ilmestyneiden novellikokoelmien määrän ja suhteen muuhun kaunokirjallisuuteen ja jakautumisen kustantajittain sekä genreittäin. Käännösnovellikokoelmien ja kotimaisten novellikokoelmien suhde kertoo omalta osaltaan lajin asemasta kirjallisuuden kentällä. Tarkastelen lähdekirjallisuuden valossa novellistiikan historiaa Suomessa ja ulkomailla, sillä novellin nykyisen aseman ymmärtämiseksi on tärkeää hahmottaa lajin historiaa ja novellin kehittymistä itsenäiseksi kirjallisuuden lajiksi, jolla on omat taiteelliset tavoitteensa. Novellin määritteleminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi tehtäväksi aivan lajin alkuvaiheista asti. Tutkin novelliteoreetikoiden määritelmiä novellin erityisistä piirteistä lähdekirjallisuuden avulla. Käsittelen novellien lukemista ja kirjoittamista kirjoittajan näkökulmasta, mutta kirjoittajan kannalta hyödyllistä tietoa on myös kustannusmaailman ja kirjallisen kentän tarkastelu ja novellin historiaan, rakenteeseen ja lajiteoriaan perehtyminen. Julkaistujen novellikokoelmien määrä näyttää 10 vuoden tarkastelujaksolla vakiintuneen tasolle, joka pysyttelee jokseenkin samoissa lukemissa vuodesta toiseen, mikä osoittaa, että novelli on yhä elinvoimainen laji. Novellikokoelmien kirjo paljastuu tilastojen valossa hyvin laajaksi ja laji uusiutuu uusien novellistien ja kokeilevien teosten kautta. Kun novellikokoelmia tarkastellaan taiteellisen laadun ja monipuolisuuden mittarilla, novelli osoittaa elinvoimaisuutensa hyvin selvästi. Novellin olemus määrittelyjä pakenevana lajina saattaa siten kääntyä sen eduksi, sillä muuntautumiskykyisenä novelli soveltuu helposti muuttuvaan kirjalliseen ilmastoon.