Novellin henkilöhahmojen luomisprosessi

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää novellin henkilöhahmojen luomisprosessin etenemistä sekä niitä rajoituksia, joita novelli lajina mahdollisesti asettaa henkilöhahmoille. Tutkimus sisältää taiteellisen osuuden, joka koostuu kolmesta kirjoittamastani novellista. Tutkimusaineistonani toimii kirjoittamieni novellien lisäksi kirjoitusprosessin ajalta kirjoittamani työskentelypäiväkirja, jossa reflektoin novellien kirjoittamisen aikana syntyneitä kysymyksiä ja ajatuksia ja tehtyjä valintoja.

Koska tutkimuksen keskiössä on oma kirjoitusprosessini, tutkimuksessani voi sanoa olevan autoetnografisia piirteitä. Tärkeimpänä teoriapohjana tutkimuksessani toimii Baruch Hochmanin (1985) henkilöhahmoteoria, jossa henkilöhahmoja tarkastellaan kahdeksan eri kategorian ja niiden vastakohtien avulla. Tarkastelen myös kirjoittajien kokemuksia ja näkemyksiä novellista kahdessa Ritva Haavikon Miten kirjani ovat syntyneet -sarjan teoksessa (1980; 1991) sekä Maurice A. Leen (2005) toimittamassa teoksessa Writers on Writing. The Art of the Short Story. Kirjoitusprosessin osalta olennaisena teorialähteenä toimii Mike Sharplesin (1999) teos How We Write. Writing as Creative Design.

Tutkimuksessa havaitsin, että henkilöhahmoni muuttuivat ja saivat uusia ulottuvuuksia kirjoitusprosessin edetessä, usein vasta muokkausvaiheessa. Hahmot näyttivät pääsääntöisesti kehittyvän kärjistetystä vähemmän kärjistettyyn suuntaan. Henkilöhahmot päätyivät pitkälti toimimaan tarinan asettamien ehtojen mukaan sen sijaan, että tarina olisi lähtenyt uuteen tai yllättävään suuntaan hahmojen vaikutuksesta. Selkeimpinä novellien henkilöhahmoja yhdistävinä tekijöinä olivat hahmojen avoimuus, staattisuus, koherenssi ja vähintään jonkinasteinen symbolisuus. Erityisesti novellin laji näytti vaativan, että hahmoissa tapahtuvista muutoksista annetaan ainoastaan vihjeitä ja että jää lukijan tehtäväksi pohtia, kuinka hahmojen elämät jatkuvat. Henkilöhahmojen välillä oli kuitenkin myös paljon vaihtelua, joten novelli ei lajina näyttänyt asettavan henkilöhahmoille äärimmäisen tiukkaa muottia. Tutkimuksen autoetnografisten piirteiden vuoksi tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkien novellien henkilöhahmoja tai kirjoitusprosesseja.