Digiopetusta liikuntaan : opetuskokeilu ammatillisen perusopetuksen liikuntatunneilla Etelä-Pohjanmaan Opistossa

Abstract

Ammatillinen koulutus, opetuksen rakenteet sekä opettajien työ ovat muutoksen kohteena. Tämän tutkielman tarkoituksena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida digitaalisia menetelmiä hyödyntäviä liikunnanopetustunteja Etelä-Pohjanmaan Opistossa Ilmajoella. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat opiston ammatillisen perustutkinnon kasvatus- ja ohjausalan opiskelijat, joita on yhteensä 46. Heistä tutkimukseen osallistui 30 opiskelijaa (65 %). Iältään he olivat 16–51-vuotiaita. Opiskelijat täyttivät sähköiset mielipidekyselyt liikuntatuntien jälkeen. Tutkimus on tapaustutkimus, jossa käytetään pääasiassa laadullista aineistoa. Tapaustutkimuksen luonteen mukaan aineiston keruu on suoritettu monipuolisia menetelmiä käyttäen. Tutkielman aineisto on kerätty tutkijaopettajan havaintopäiväkirjoista ja oppilaiden täyttämistä kyselylomakkeista. Kvalitatiiviset vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä luokittelemalla vastaukset viiden eri teeman mukaan. Ne olivat ilmapiiri/tunnelma, liikunta-aktiivisuus, osallisuus, sujuvuus ja vuorovaikutus. Kvantitatiiviset vastaukset kuvataan prosentuaalisten frekvenssien avulla. Opiskelijoita osallistettiin tutkimukseen yhteisten suunnittelutuntien avulla. Osallistavan pedagogiikan mukaisesti tuntien tavoitteena oli luoda opiskelijoille mielekäs tapa oppia vuorovaikutuksessa toistensa ja opettajan kanssa. Opiskelijat loivat QR-koodeja pariakrobatialiikkeistä ja tutustuivat tanssiliikkeisiin puhelimen avulla. Lisäksi opiskelijat pelasivat salibandyä Polar-sykemittarit ranteissaan ja harjoittelivat aktiivisuusmittarin tukemina viikon ajan. Pro gradu -tutkielman tulosten mukaan digitaaliset välineet nähtiin mielekkäänä osana opetusta, ja opiskelijat suhtautuivat yleisesti teknologian läsnäoloon opetuksessa myönteisesti. Digitaaliset laitteet näyttävät motivoivan opiskelijoita yrittämään entistä enemmän. Opettajan havaintojen mukaan opiskelijoiden aktiivisuus lisääntyi tutkimusjakson aikana selvästi. Digilaitteet toivat vaihtelua opetusmenetelmiin. Opettajan havaintojen pohjalta voidaan todeta, että Polar-palloilutunti aktivoi opiskelijoita eniten. Polar-palloilutunti koettiin motivoivaksi, koska opiskelijat pystyivät reaaliaikaisesti seuraamaan omia sykkeitään. Eniten kehitettävää oli QR-koodeilla toteutetussa pariakrobatiatunnissa. Syy tähän voi olla opiskelijoiden suunnittelemien muodostelmien haastavuus sekä QR-koodien toimimattomuus. Saadut tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin hyvä esimerkki muille vastaaville opetuskokeiluille, ja siten tärkeitä ja ajankohtaisia digitalisten välineiden käytön yleistyessä kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa. Parhaimmillaan tutkimus tarjoaa hyödyllistä tietoa opettajille teknologisista opetusmenetelmistä liikunnanopetustunneille ja lisäksi se antaa käytännön esimerkkejä kuvailevien tuntisuunnitelmien sekä tulosten avulla.

Vocational education, educational structures and teachers’ work are changing. Changes in vocational education involve financial reforms, educational reform and goals in vocational college strategies. The aim of this study was to plan, implement and evaluate experiments on physical education lessons by using digital methods at folk high school Etelä-Pohjanmaan Opisto in Ilmajoki. The target group consisted of 46 students, aged between 16 and 51, studying basic vocational qualification in education and instruction. This study was participated by 30 of them (65%). The students were asked to fill out opinion polls on the net and on their mobiles after the sports lessons. The study is a case study using mainly qualitative material. According to the nature of the case study, material has been collected by using versatile methods. The material for the study has been collected from the Senior Instructor’s observation diaries and from the questionnaires filled out by the students. The qualitative replies were analyzed using content analysis, categorizing the results into five different themes. They were atmosphere, physical activity, involvement, fluency and interaction. The quantitative replies were described by frequencies in percentage. The students were involved in the study by means of having joint planning lessons. According to participatory pedagogy, the aim of the lessons was to create a meaningful way for the students to learn in interaction with each other and with the teacher. Students created QR codes of pair acrobatics moves and got acquainted with dance moves through their mobiles. Furthermore, they played floorball having Polar heart rate monitors on their wrists and trained with fitness tracker for a week. The study states that digital devices were regarded as a meaningful part of tuition and in general, the students had a positive attitude towards technology during the lessons. It seemed like digital equipment motivated the students to try more and more. According to the teacher’s observations, the student activity increased clearly during the study period. Digital devices bring variation to teaching methods. On the basis of the teacher’s observations, it can be stated that floorball activated students most. Ball game lessons were experienced as the most motivating because the students were able to follow their own heartbeats in real time. On the other hand, pair acrobatics lessons which were implemented by QR codes needed the most to be developed. The reason for this can be the fact that body control exercises were too challenging and the QR codes did not work properly. The results of the study cannot be generalized but they are a good example for other equivalent education experiments and therefore important and current as digitasation is getting more common at all vocational schools. At its best the study provides useful information for teachers about educational methods in technology during physical education lessons. Moreover, the study also presents practical examples with help of lesson plans and results.