Digiopetusta liikuntaan : opetuskokeilu ammatillisen perusopetuksen liikuntatunneilla Etelä-Pohjanmaan Opistossa

Ammatillinen koulutus, opetuksen rakenteet sekä opettajien työ ovat muutoksen kohteena. Tämän tutkielman tarkoituksena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida digitaalisia menetelmiä hyödyntäviä liikunnanopetustunteja Etelä-Pohjanmaan Opistossa Ilmajoella. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat opiston ammatillisen perustutkinnon kasvatus- ja ohjausalan opiskelijat, joita on yhteensä 46. Heistä tutkimukseen osallistui 30 opiskelijaa (65 %). Iältään he olivat 16–51-vuotiaita. Opiskelijat täyttivät sähköiset mielipidekyselyt liikuntatuntien jälkeen. Tutkimus on tapaustutkimus, jossa käytetään pääasiassa laadullista aineistoa. Tapaustutkimuksen luonteen mukaan aineiston keruu on suoritettu monipuolisia menetelmiä käyttäen. Tutkielman aineisto on kerätty tutkijaopettajan havaintopäiväkirjoista ja oppilaiden täyttämistä kyselylomakkeista. Kvalitatiiviset vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä luokittelemalla vastaukset viiden eri teeman mukaan. Ne olivat ilmapiiri/tunnelma, liikunta-aktiivisuus, osallisuus, sujuvuus ja vuorovaikutus. Kvantitatiiviset vastaukset kuvataan prosentuaalisten frekvenssien avulla. Opiskelijoita osallistettiin tutkimukseen yhteisten suunnittelutuntien avulla. Osallistavan pedagogiikan mukaisesti tuntien tavoitteena oli luoda opiskelijoille mielekäs tapa oppia vuorovaikutuksessa toistensa ja opettajan kanssa. Opiskelijat loivat QR-koodeja pariakrobatialiikkeistä ja tutustuivat tanssiliikkeisiin puhelimen avulla. Lisäksi opiskelijat pelasivat salibandyä Polar-sykemittarit ranteissaan ja harjoittelivat aktiivisuusmittarin tukemina viikon ajan. Pro gradu -tutkielman tulosten mukaan digitaaliset välineet nähtiin mielekkäänä osana opetusta, ja opiskelijat suhtautuivat yleisesti teknologian läsnäoloon opetuksessa myönteisesti. Digitaaliset laitteet näyttävät motivoivan opiskelijoita yrittämään entistä enemmän. Opettajan havaintojen mukaan opiskelijoiden aktiivisuus lisääntyi tutkimusjakson aikana selvästi. Digilaitteet toivat vaihtelua opetusmenetelmiin. Opettajan havaintojen pohjalta voidaan todeta, että Polar-palloilutunti aktivoi opiskelijoita eniten. Polar-palloilutunti koettiin motivoivaksi, koska opiskelijat pystyivät reaaliaikaisesti seuraamaan omia sykkeitään. Eniten kehitettävää oli QR-koodeilla toteutetussa pariakrobatiatunnissa. Syy tähän voi olla opiskelijoiden suunnittelemien muodostelmien haastavuus sekä QR-koodien toimimattomuus. Saadut tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin hyvä esimerkki muille vastaaville opetuskokeiluille, ja siten tärkeitä ja ajankohtaisia digitalisten välineiden käytön yleistyessä kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa. Parhaimmillaan tutkimus tarjoaa hyödyllistä tietoa opettajille teknologisista opetusmenetelmistä liikunnanopetustunneille ja lisäksi se antaa käytännön esimerkkejä kuvailevien tuntisuunnitelmien sekä tulosten avulla.