Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Jäämeren radan herättämää yhteiskunnallista keskustelua. Jäämeren rata on liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2017 käynnistämä selvityshanke, jossa tarkastellaan raideliikenteen kehittämismahdollisuutta Jäämerelle. Jäämeriratahanke pyrkii edistämään Suomen logistista saavutettavuutta ja taloudellista kilpailukykyä. Suositeltu Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen johtava ratalinjaus on tuottanut vilkasta keskustelua ja mielipidekirjoittelua hankkeen puolesta ja hanketta vastaan.
Tutkimukseni tarkastelee hanketta eri näkökulmia painottavien mielipiteiden kautta diskurssintutkimuksen ja argumentaatioteorian viitekehyksessä. Tällöin kieltä tarkastellaan funktionaalisena valintojen resurssina, jolla merkityksellistetään ilmiöitä sekä pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin. Analysoin Jäämeren radasta tuotettuja mielipiteen ilmaisun tekstejä Perelmanin argumentaatioanalyysin keinoin. Argumenttien erittelyn kautta tarkkailen kielen käyttöä lähtökohtaisesti
esisopimuksellisena vaikuttamisen keinona. Esisopimuksellisuus tarkoittaa kielen käytön näkemistä kulttuurillisia arvoja ja asenteita heijastelevana kielen käyttönä. Tarkkailen mielipiteen ilmaisuja myös tyypillisinä poliittista aihetta käsittelevinä kirjoituksina. Tällöin oma mielipide tuotetaan usein omaa argumentaatiopositiota (Billig) yksipuolisesti puolustaen sekä omaa kantaa vahvistavin kielenpiirtein. Omaa argumentointia vahvistetaan mm. ääri-ilmaisuin (Pomerantz) sekä vastustajan kantaa heikentävin argumentein.
Aineistossani Jäämerirataa merkityksellistetään syvien vastakkainasettelujen kautta. Jäämerirataa puoltavat mielipiteet argumentoivat ratahanketta yksipuolisesti talouskehitystä edistävin perustein. Ratahanke nähdään koko Suomen kilpailukykyä ja arktisen alueen taloudellista kehittymistä lisäävänä investointina. Taustalla vaikuttaa hyvinvoinnin takaaminen kansantalouden kasvaessa. Radalle kaavaillun alueen luonnontilaisuudesta riippuvaiset saamelaiset ja arktisen luonnon elinvoimaisuudesta huolestuneet tahot merkityksellistävät arktisen luonnon itseisarvoisesti arvoa saavana kohteena. Korvaamaton alkuperäiskulttuuri ja korvaamaton arktinen luonto nähdään luonnon monimuotoisuuden varjelijana sekä ilmastonmuutosta ehkäisevänä erityisenä suojelukohteena. Tässä kontekstissa talouskehityksen keinot uhkaavat luonnon, ympäristön ja ihmisen hyvinvointia. Jäämeriratahanke edustaa alueen alkuperäiselle väestölle myös kulttuurin itsemääräämisoikeuden vähättelyä. Talouskasvun tavoittelu tuottaa syviä vastakkainasetteluja kansanlaiskeskustelun tasolla, kun talouskasvun tavoittelua edistävä hanke pyrkii levittäytymään alueelle, jossa alkuperäisväestö on pitkään harjoittanut perinteisiä luontosuhteeseen perustuvia elinkeinoja. Saamelaisille ja luonnon elintilan puolustajille jää vastustajan rooli. Tällöin omaa positiota puolustetaan myös yksipuolisesti omaa kantaa tukevin sekä vastustajan kantaa väheksyvin argumentein.
...
