Seinäjoen kaupungin poliittiset kulttuurit 1960–1975

Abstract

1960-luku oli Suomessa paitsi hyvinvointivaltion syntyaikaa, myös voimakkaan kaupungistumisen aikakautta. Suomen kaupungistumiskehitystä edistettiin lainsäädännöllä, joka poisti uusilta perustettavilta kaupungeilta aiemmin kaikille kaupungeille kuuluneet erityisrasitukset. Yksi tämän lain myötä vuonna 1960 perustetuista uusista kaupungeista oli Seinäjoki. Seinäjoen maalaiskunta oli vain vuosi aiemmin liitetty osaksi kaupungiksi muuttuvaa kauppalaa, joten paikkakunnalla tapahtui useita hallinnollisia uudistuksia lyhyen ajan sisällä.

Tässä työssä tutkin Seinäjoen kaupungin poliittisia kulttuureja aikavälillä 1960–1975. Poliittisen kulttuurin käsitteellä voidaan jäsentää hallinnon ja politiikan suhdetta, pysyvyyttä ja muutosta hallinnollisten uudistusten luomassa ”nollapisteessä”. Tutkimustehtävänäni selvitän, miten valtakunnalliset uudistukset näkyvät paikallisella tasolla ja nivoutuvat osaksi paikallista poliittista kulttuuria? Mikä on keskeistä uuden Seinäjoen kaupungin kunnallispolitiikassa ja millaiset poliittiset voimasuhteet siellä vallitsivat? Mitä ovat Seinäjoen kaupungin poliittisten kulttuurien yleis- ja erityispiirteet? Tarkastelussani hyödynnän erilaisia tapausesimerkkejä ja vertailua.

Seinäjoen kohdalla kiinnostavaa on uuden kaupungin kehittäminen. Kaupunkikuvaa rakennettiin niin henkisesti kuin konkreettisestikin. Kuntaliitoksen aikaisista ristiriidoista pyrittiin pääsemään nopeasti yli ja uudelleen suuremmat poliittiset kiistat syttyivät vasta monen vuoden jälkeen. Seinäjoki oli kasvamassa suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskukseksi, mutta sen asemaan vaikutti kilpailu vanhan maakuntakeskuksen Vaasan kanssa, jonka asema oli edelleen vahva. Näiden kahden maakunnan keskuksen kamppailu heijastui valtakunnanpolitiikan tasolle asti esimerkiksi korkeakoulukysymyksessä ja maakuntakirjastoja perustettaessa.

Olen myös tarkastellut aikakaudelle tyypillisiä kehityskulkuja ja niiden näkymistä Seinäjoen kunnallispolitiikassa. Tällaisia ilmiöitä olivat 1960- ja 1970-luvun hallintokeskustelussa kunnallishallinnon virkavaltaistuminen, poliittiset virkavalinnat, suunnittelu-usko ja radikaali rationalismi sekä tutkimusjakson loppupuolella myös päätöksenteon avoimuus. Tutkimuksessani havaitsin, että kaikki nämä ilmiöt näkyivät myös Seinäjoella, mutta omassa muodossaan.

Tutkimukseni osoittaa, että vanhat hallinnolliset ja poliittiset traditiot eivät heti kadonneet uudessa kaupungissa, mutta toisaalta kaupungin kehittämiseksi monet poliittiset toimijat olivat valmiita omaksumaan myös uusia käytänteitä ja toimintatapoja. Seinäjoki ei ollut valtakunnanpolitiikasta irrallinen saareke, vaan monet valtakunnalliset ilmiöt ja uudistukset vaikuttivat Seinäjoen kehitykseen ja kehittämiseen tutkimusaikana. Silti myös paikallisilla toimijoilla oli mahdollisuus tehdä valintoja siitä, miten kaupunkia kehitetään