Liikunnan arvosanan yhteys 4.–6.-luokkalaisten lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja sen aikomukseen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten 4.–6.-luokkalaisten poikien ja tyttöjen arvosanat ovat yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen ja sen aikomukseen. Selvitin myös sukupuolieroja fyysisessä aktiivisuudessa ja sen aikomuksessa sekä taitotavoitteiden ja työskentelytavoitteiden arvosanoissa. Tutkimus tuo esiin, miten työskentelytavoitteet, taitotavoitteet ja fyysisen aktiivisuuden aikomus selittävät poikien ja tyttöjen fyysistä aktiivisuutta. Tutkimuksessa hyödynnettiin valmista aineistoa, joka kerättiin Jyväskylän normaalikoulun oppilailta vuonna 2011 Liikuntatunnit aktiiviseksi CDG-hankkeen yhteydessä. Tutkimukseen osallistui 186 oppilasta, poikia oli 109 ja tyttöjä 77. Sukupuolieroja tutkittiin riippumattomien otosten t-testillä. Pearsonin korrelaatiolla selvitettiin työskentelytavoitteiden ja taitotavoitteiden arvosanojen yhteyksiä fyysiseen aktiivisuuteen ja sen aikomukseen. Fyysisen aktiivisuuden selittymistä tutkittiin regressioanalyysillä. Poikien fyysinen aktiivisuus oli tyttöjä suurempaa. Pojat saivat parempia arvosanoja sekä työskentely- että taitotavoitteissa. Poikien korkeat arvosanat taitotavoitteissa ja työskentelytavoitteissa olivat yhteydessä korkeampaan fyysiseen aktiivisuuteen. Tyttöjen taitotavoitteiden arvosana selitti tilastollisesti merkitsevästi fyysistä aktiivisuutta 5 %, pojilla arvosanat ja fyysisen aktiivisuuden aikomus selittivät tilastollisesti merkitsevästi fyysistä aktiivisuutta 18 %. Tyttöjen ja poikien arvosanat sekä fyysinen aktiivisuus ovat aiempien tutkimusten kanssa samassa linjassa. Merkille pantavaa oli, että pojat saivat korkeampia arvosanoja työskentelytaitojen arvosanoissa. Jatkossa on syytä tutkia lisää koululiikunnan arviointia ja miten lasten fyysistä aktiivisuutta voitaisiin lisätä.