Lasten yksilöllisten lähtökohtien huomioon ottaminen ryhmätason suunnittelussa varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin päiväkotien kasvattajatiimien toteuttamaa suunnittelua. Lisäksi tarkasteltiin kirjaamisen ja etenkin valmiin suunnitteluvälineen, Kasvattajayhteisön toimintatavat -suunnitelman, merkitystä suunnittelutyössä. Suunnittelua ja sen kirjaamista lähestyttiin lasten yksilöllisten lähtökohtien huomioon ottamisen kannalta. Tutkimuksessa kartoitettiin myös suunnittelutyötä ja suunnitteluvälineen käyttöä edistäviä ja estäviä tekijöitä.

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla päiväkodissa työskenteleviä yhdeksää lastentarhanopettajaa ja yhtä lastenhoitajaa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja ja ne toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastattelut analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.

Tämän tutkimuksen mukaan suunnittelutyö koostui suunnittelukäytänteistä, suunnittelun sisällöistä ja suunnittelutyötä määrittävistä lähtökohdista. Kasvattajayhteisön toimintatavat -suunnitelma oli osalle suunnittelun apuväline, osalle välttämätön velvoite, ja osa ei käyttänyt suunnitelmapohjaa ollenkaan. Lasten yksilölliset lähtökohdat otettiin huomioon oppimisympäristön suunnittelussa, toiminnan sisällön suunnittelussa ja kasvattajien yhteisen näkemyksen muodostamisessa. Yhteisen suunnitteluajan järjestyminen näyttäytyi keskeisenä edellytyksenä ja vastaavasti ajan puute esteenä suunnittelulle ja suunnitelman kirjaamiselle. Kirjaamisen edellytyksenä ja esteenä oli myös kasvattajien motivoitunut tai negatiivinen asenne. Suunnittelutyön vahvuutena oli tämän tutkimuksen mukaan tiimin yhteisen keskustelun pitäminen tärkeänä. Kehittämiskohteena tuli ilmi ryhmätason suunnitelmien kirjaaminen, sillä sitä ei kaikissa kasvattajatiimeissä nähty yhtä merkittävänä.