Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.authorMikkola, Kati
dc.date.accessioned2019-07-09T09:18:05Z
dc.date.available2019-07-09T09:18:05Z
dc.date.issued2019fi
dc.identifier.citationMikkola, K. (2019). Suullisen perinteen pelastajista kulttuuriperinnön tuottajiksi ja tulkitsijoiksi : Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston kouluyhteistyö 1800-luvulta tähän päivään. <em>J@rgonia</em>, 17 (33), 36-64. Retrieved from <a href="http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201907033549">http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201907033549</a>
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/65014
dc.description.abstractTarkastelen artikkelissa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkiston suhdetta kouluihin: sitä, missä rooleissa opettajat ja oppilaat ovat toimineet perinteen ja nykykulttuurin tallentamisessa 1800-luvulta tähän päivään ja millaisia tavoitteita SKS:llä on eri aikoina ollut koulujen kanssa tehdylle yhteistyölle. SKS perustettiin vuonna 1831 edistämään suomen kielen ja suomenkielisen kirjallisuuden asemaa. Kansanperinteen keruu ja tallentaminen kuuluivat seuran toimintaan alusta lähtien. Seuran kokoelmat ovat karttuneet kansalaisaktiivisuuden ansiosta ja erityisesti 1930-luvulla organisoidussa arkiston keruuverkossa opettajat olivat vahvasti edustettuina. Aineistoja kertyi myös koululaisilta, jotka osana koulutehtäviään osallistuivat vanhan ja katoavan suullinen kansanperinteen ”pelastamiseen” arkistoon. Keruun kohteisiin on kuulunut jo varhain myös koululaisten oma perinne. 2000-luvulle tultaessa seurassa ryhdyttiin pohtimaan omaa toimintaa niin kutsutun yleisötyön näkökulmasta. Osoitan artikkelissani SKS:n kouluyhteistyön muuttuneen 1800- ja 1900-luvuilta, jolloin yhteistyö koulujen kanssa nähtiin arkistossa ennen kaikkea keinona kartuttaa omia kokoelmia. 2000-luvulta lähtien on pohdittu arkiston mahdollisuuksia välittää asiantuntemustaan ja tukea kouluja opetussuunnitelmien mukaisten oppimistavoitteiden saavuttamisessa. Samaan aikaan arkistokentällä on myös alettu käyttää käsitettä arkistopedagogiikka, jolla tarkoitetaan tyypillisesti opetussuunnitelmien tavoitteisiin nojaavaa opetusta, jossa tulkitaan erilaisia arkistodokumentteja, tutustutaan arkistoaineistojen muodostumiseen sekä käytetään arkistoa oppimisympäristönä. Pohdin artikkelissa arkistopedagogiikan jäsentymistä osaksi kulttuuriperintökasvatusta. Artikkeli avaa näkymiä siihen, millaisia mahdollisuuksia arkistopedagogiikan kehittäminen voi jatkossa tarjota sekä kouluille että arkistoille.fi
dc.language.isofi
dc.relation.ispartofseriesJ@rgoniafi
dc.rightsCC BY 4.0
dc.subject.otherarkistopedagogiikkafi
dc.subject.otherkulttuuriperintökasvatusfi
dc.titleSuullisen perinteen pelastajista kulttuuriperinnön tuottajiksi ja tulkitsijoiksi : Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston kouluyhteistyö 1800-luvulta tähän päiväänfi
dc.typearticle
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-201907033549
dc.type.urihttp://purl.org/eprint/type/JournalArticle
dc.description.reviewstatuspeerReviewed
dc.format.pagerange36-64
dc.relation.issn1459-305X
dc.relation.numberinseries33fi
dc.relation.volume17
dc.type.versionpublishedVersion
dc.rights.copyright© Kati Mikkola, 2019
dc.rights.accesslevelopenAccessfi
dc.subject.ysoarkistotfi
dc.subject.ysokansanperinnefi
dc.rights.urlhttps://creativecommons.org/licenses/by/4.0/


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot

CC BY 4.0
Ellei muuten mainita, aineiston lisenssi on CC BY 4.0