Cuius regio, eius musica on tutkielmassa paitsi otsikko myös kysymys, jonka tavoitteena on ymmärtää, mikä on kansallisen musiikkiperinteen rooli moniuskontoisen ryhmän musiikinopetuksessa. Lauseen juuret ovat reformaation jälkeen esitetyssä ideologiassa, jota kutsutaan nimellä cuius regio, eius religio – kenen maa, sen uskonto. Tässä työssä lause on esitetty kysymysmuodossa, jonka myötä korostuu myös ihmettely ja kysyminen, jotka ovat tutkielmassa keskeisiä.
Tutkielmassa tarkastellaan uskonnollisen moninaisuuden näyttäytymistä peruskoulun musiikinopetuksen käytännöissä. Työn teoreettinen tausta rakentuu kolmesta tekijästä, joita ovat opetussuunnitelmaperustainen musiikinopetus, uskonnonvapaus ihmisoikeutena sekä eettisiä ratkaisuja tekevä opettaja. Suomessa musiikin ja sitä edeltäneen laulu-oppiaineen historia on kauttaaltaan hengellinen ja kansakoulun aikana oppiaineen välittämään arvokasvatukseen yhdistyi lisäksi patrioottisia piirteitä. Viimeisin opetussuunnitelma ei mainitse usko
ntoa musiikinopetuksen yhteydessä, mutta uskonnollisuus – erityisesti kristillisyys – liittyy sekulaarina kulttuuriperinteenä yhä muun muassa koulujen vuosittaisiin juhlahetkiin. Tutkielman lähtökohtana on käsitys, jonka mukaan suurin vastuu uskonnollisten sisältöjen valitsemisesta ja karsimisesta on viime kädessä musiikinopettajalla, jonka eettiset valinnat muovaavat musiikinopetuksen käytäntöjä moniuskontoisessa koulussa.
Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten uskonnollinen moninaisuus musiikinopettajien mukaan näyttäytyy peruskoulun musiikinopetuksen käytännöissä. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä, johon vastasi 141 suomalaisessa peruskoulussa musiikkia opettavaa. Vastaajilta kysyttiin sähköisellä kyselylomakkeella heidän omansa sekä oppilaidensa vakaumuksen ja uskonnonvapauden näyttäytymisestä musiikinopetuksen käytännöissä. Tämän lisäksi selvitettiin opettajien tekemien eettisten valintojen perusteluja sekä koettua eettistä kuormittumista. Lisäksi kartoitettiin opettajilla olevia uskonnon näyttäytymistä koskevia käsityksiä. Kyselyllä kerättyä määrällistä aineistoa analysoitiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä, riippuvan otoksen varianssianalyysillä sekä riippuvien otosten t-testillä. Lisäksi tarkasteltiin muuttujien välisiä korrelaatioita.
Tulosten mukaan opettajat eivät koe oman vakaumuksensa juuri näyttäytyvän opetuksessaan. Sen sijaan oppilaan vakaumus ja uskonnonvapaus ovat heijastuneet opetukseen. Tulokset osoittavat oppilaan uskonnonvapauden näyttäytyvän opetuksessa erityisesti silloin kun opetukseen sisältyy hengellisiä lauluja kuten virsiä. Oppilaat myös jättäytyvät toisinaan opetuksen ulkopuolelle uskonnonvapauteensa vedoten ja jopa kieltäytyvät osallistumasta opetukseen. Opettajat suhtautuvat oppilaan uskonnonvapauden näyttäytymiseen sallivasti, minkä johdosta myös hengellisiä ja kristillisiä sisältöjä on karsittu opetuksesta.
Tulokset herättävät kysymyksen siitä, kuinka ilmiöön on reagoitava, sillä monikulttuurisuus ja sen myötä moniuskontoisuus lisääntyy jatkuvasti ja haastaa sekulaaria tapauskovaisuutta musiikinopetuksen taustalla.
...
Cuius regio, eius musica is not only the title of this thesis but also a question, that aims to understand, what is the role of national music tradition in multireligious music education. The roots of the phrase are in post-reformation ideology, which is called cuius regio, eius religio – whose realm, his religion. In this thesis the phrase is a question, which accentuates the meaning of asking and wondering.
This thesis examines how diversity of religions features in practices of Finnish elementary school music education. The theoretical background of the thesis covers three dimensions, namely curriculum-based music education, freedom of religion as a human right, and the teacher as an ethical decision maker. In Finland, the history of music, and formerly singing, as a school subject is thoroughly religious and patriotic. The current national core curriculum does not mention religion in the context of music education, but religiosity – especially Christianity – in the form of secula
r cultural heritage is still part of, for instance, schools’ annual celebrations. The starting point of this thesis is the idea that the main responsibility for choosing and rejecting religious contents ultimately lies with the music teacher, whose ethical decisions shape the practices of music education in religiously diverse schools.
The aim of the thesis was to investigate how diversity of religions features in practices of music education according to music teachers.
The data were collected through an online survey. One hundred and forty-one music teachers participated in the survey. Participants were asked questions about how and how much their own and their students’ religious convictions affected the practices in music lessons. Moreover, the survey charted teachers’ justifications for their ethical choices, as well as their experienced ethical stress. The quantitative data were analyzed using One-Way ANOVA, Repeated Measures ANOVA, Paired- Samples T-test and correlations.
The results suggest that teachers do not perceive their own religious convictions as affecting their teaching practices. The religious convictions of the students, however, are perceived as affecting teaching, especially with respect to singing religious and Christian songs. Teachers report that students sometimes refuse to participate in activities because of their religious convictions. Teachers generally take a permissive attitude to their students’ religious freedom, and religious and Christian contents in music lessons have subsequently been reduced.
The results raise the question of how to respond to the phenomenon, as cultural and religious diversity in Finnish schools is continuously increasing and challenges the nominal Christianity underlying music education.
...
