Musiikkikidutus on kuulunut osaksi ”tehostettuja kuulustelumenetelmiä“, joita on käytetty Yhdysvaltain ylläpitämissä vankiloissa esimerkiksi Irakissa, Afganistanissa ja Guantánamo Bayssa Kuubassa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan musiikkikidutukseen liittyivä diskursseja Irakin sodan 2003 – 2010 sekä terrorismin vastaisen sodan kontekstissa, erityisesti Abu Ghraibin skandaaliin ja Guantánamo Bayn vankileiriin liittyen. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten musiikkikidutuksesta on uutisoitu kahdessa yhdysvaltalais- ja kahdessa brittilehdessä vuosien 2003 – 2016 aikana. Tarkoituksena on analysoida, millaisia narratiiveja sanomalehtiteksteissä esiintyy, missä yhteyksissä ja millä tavalla musiikista uutisoidaan, ja miten musiikkikidutusta suhteutetaan kidutus-käsitteeseen. Yhtäältä sanomalehtiä analysoidaan kansallisesti, toisaalta ideologis-poliittisesti. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi, jossa sanomalehtiaineistoa lähestytään kolmiportaisesti. Sanomalehtien uutisointitapaan vaikuttivat enemmän kansallisuus ja maantiede kuin lehden poliittinen suuntautuminen. Brittilehdissä musiikkikidutuksesta uutisoitiin melko paljon, mutta yhdysvaltalaislehtien artikkeleissa siihen viitattiin vain muutamalla sanalla. Tutkimuksen perusteella vankeja altistettiin useille tehostetuille menetelmille yhtäaikaisesti, ja musiikki kuului osaksi menetelmiä. Musiikkia soitettiin pitkäkestoisesti kovalla volyymilla, ja sen tarkoituksena oli murtaa vangin psyykkinen vastustus. Lehtiteksteissä musiikkikidutukseen ja samalla terrorismin vastaiseen sotaan liittyviä narratiiveja olivat Yhdysvaltain kansallinen turvallisuus, uhri- ja sankaritarinat, artistien suhtautuminen musiikkikidutukseen sekä syyllisten etsiminen kidutustapauksille. Analyysissa ilmeni, että kidutuksen ja ei-kidutuksen välille oli vaikea vetää selkeää rajaa. ...

Yhdysvallat Iso-Britannia diskurssianalyysi sanomalehdet kidutus musiikki pahoinpitely vankilat terrorismi