Jääkiekon ranne- ja lyöntilaukaukseen vaikuttavat biomekaaniset tekijät

Abstract

Jääkiekko-ottelun voittaa eniten maaleja tehnyt joukkue. Maali tehdään useimmiten laukomalla kiekko maaliin, joten käytetyimpien laukaisutekniikoiden, ranne- ja lyöntilaukauksen, hallitseminen on tärkeää jääkiekkoilijalle. Jääkiekon laukausta on tutkittu vain vähän, ja tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää kiekon nopeuteen vaikuttavia biomekaanisia tekijöitä sekä pelaajan voimaominaisuuksien vaikutusta kiekon nopeuteen.

Tutkimukseen osallistui 17 pelaajaa, joista puolet oli ollut Hockey Base Oy:n laukaisuvalmennuksessa. Pelaajien taso vaihteli ammattilaisista harrastajiin. Tutkittavat suorittivat tarkkuuslaukauksia, maksimaalisia rannelaukauksia kahdella eri painonsiirrolla (alakäden puoleiselta jalalta yläkäden puoleisella = AY ja yläkäden puoleiselta jalalta alakäden puoleiselle = YA) sekä maksimaalisia lyöntilaukauksia (L) kaikkia 10 kappaletta. Kaikki käyttivät samaa mailamallia, mutta mailan jäykkyys määrättiin tutkittavan painon mukaan (< 87 kg = 77 flex, > 87 kg = 87 flex). Laukausten jälkeen suoritettiin voimatestit koko kehon eri lihasryhmille. Tässä työssä käsiteltiin vain maksimilaukauksia. Tutkimuksessa käytettiin 10 kameran liikkeenkaappausjärjestelmää (Vicon, Oxford, Iso-Britannia) 250 Hz kuvausnopeudella. Tutkimuksessa tarkastellut päämuuttujat olivat nivelkulmia ja kulmanopeuksia.

Mailan taipuma (AY: r = .659**, p = .004, n = 17; YA: r = .688**, p = .007, n = 14; L: r = .525*, p = .044, n = 15) ja tutkittavien koko korreloivat positiivisesti kiekon nopeuteen kaikissa laukaisutekniikoissa. Tutkittavan sarjataso korreloi positiivisesti kiekon nopeuteen rannelaukauksessa YA- ja lyöntilaukauksessa. Matala ja etukumara asento oli tärkeä molemmissa rannelaukauksissa (esimerkiksi lantion etukallistus voimantuoton alkaessa, AY: r = .627**, p = .007, n = 17; YA: r = .736**, p = .003, n = 14). Lyöntilaukauksessa asento oli vielä matalampi ja etukumarampi, mutta korrelaatiota kiekon nopeuteen ei löytynyt. Ylävartalon kääntö sivulta eteen oli tärkeä molemmissa rannelaukauksissa (AY: r = .645**, p = .005, n = 17; YA: r = .723**, p = .003, n = 14). Vartalon linjausten kohdistuminen maalia kohti oli tärkeää YA-laukauksessa (esimerkiksi tukijalan ja laboratorion Y-akselin välinen kulma voimantuoton alkaessa, kun sisäkierto on positiivinen suunta: r = .874***, p < .001, n = 14)). Yläkäden olkanivelen useat asentoon, liikenopeuksiin ja liikelaajuuksiin liittyvät muuttujat korreloivat kiekon nopeuteen rannelaukauksissa. YA-laukauksessa oli runsaasti variaatiota laukaisutyyleissä. Parhaana voidaan pitää askeleella laukomista. Lyöntilaukauksessa suurempi käsien korkeus suhteessa olkapäihin oli yhteydessä suurempaan kiekon nopeuteen (alakäsi: r = -.629*, p = .012, n = 15; yläkäsi: r = -.546*, p = .035, n = 15). Yläraajojen voimantuotto oli tärkeää kiekon nopeuden kannalta. Leuanvedon teho vaikuttaisi olevan tärkeämpi ominaisuus rannelaukauksissa (AY: r = .611*, p = .016, n = 15; YA: r = .749**, p = .002, n = 14) ja penkkipunnerrustestit lyöntilaukauksessa. Vasemman käden puristusvoima korreloi positiivisesti kiekon nopeuteen kaikissa laukaisutekniikoissa (AY: r = .613**, p =.009, n = 17; YA: r = .565*, p = .035, n = 14; L: r = .596*, p = .019, n = 15).

Maksimaalisen kiekon nopeuden saavuttamiseksi maila piti saada taipumaan paljon. Matala ja etukumara asento oli yhteydessä kiekon nopeuteen rannelaukauksissa. Tämä johtunee siitä, että tällaisessa asennossa paino saadaan paremmin mailalle taipuman aikaansaamiseksi. Yläkäden olkanivelen liikenopeudet- ja laajuudet olivat useammissa liikesuunnissa tärkeitä suuren kiekon nopeuden saavuttamiseksi rannelaukauksissa. Yläkäden liike tehostaa mailan taipumista ja vipumekanismia. Yläkäden olkanivelen tulokset viittaisivat siihen, että paremmat laukojat hyödynsivät venymis-lyhenemissykliä paremmin. Myös vartalon voimantuottoa tulee hyödyntää rannelaukauksissa. Tämä tapahtui kääntämällä lantiota ja ylävartaloa sivulta eteen, eikä niinkään kiertämällä niitä. Lyöntilaukauksesta löytyi vain vähän korrelaatioita ja kaikkia muuttujia ei voitu tarkastella. Lyöntilaukauksen kannalta tärkeät tekijät lienevät silti osin samoja kuin rannelaukauksissa. Ylävartalon voimaominaisuudet ovat tärkeät laukauksen kannalta.