Tutkimuskohteenani on taiteilijaresidenssiohjelma, jota on juurrutettu viime vuosina sosiaali- ja terveyssektorin arkeen muun muassa Jyväskylän kaupungin hoivayksiköissä. Tutkielman tutkimuskysymyksinä ovat: Mikä on taiteilijaresidenssiohjelma, miten se toimii käytännössä hoivayksikön arjessa ja millainen merkitys ohjelmalla on ollut hoivayksikön arkeen.
Tutkielman teoreettinen viitekehys kiinnittyy taiteen ja hyvinvoinnin tutkimuskonseptiin. Taiteilijaresidenssiohjelman taustalle voidaan määritellä dialogisen ja pragmatistisen estetiikan teoriat, sosiokulttuurinen innostaminen, soveltava taide sekä taiteen ja hyvinvoinnin yhteys arjessa. Lisäksi kun ilmiötä tarkastellaan ikäihmisten näkökulmasta, mukaan tulee taidegerontologian käsite. Taiteilijaresidenssiohjelma hahmottuu asiantuntijoiden laatimien käytäntöjen, määritelmien ja lausuntojen pohjalta sekä taiteilijoiden julkaisemien raporttien.
Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus. Aineisto on kerätty teemahaastattelun menetelmällä
kahdesta hoivayksiköstä, jossa taiteilijaresidenssitoimintajakso järjestettiin tutkielman teon yhteydessä. Kohteena tässä tutkielmassa ovat hoivayksiköiden työntekijät. Tutkielmassa kuvataan sitä, miten hoivayksikön työntekijät kokivat taiteilijan tulon ja taiteilijaresidenssiohjelman toimivuuden ja vaikutuksen paitsi asiakkaisiin myös omaan työhön ja työyhteisöön. Lisäksi työntekijöiltä saatiin mielipiteitä siitä, miten taiteilijaresidenssiohjelma voisi juurtua yksikön arkeen ja millaisia kehittämisen paikkoja siinä havaittiin.
Tutkielman tulokset hahmottuvat teemojen kautta, jotka on rakennettu haastattelun teemoja mukaillen. Kokonaisuutena voidaan todeta, että taiteilijaresidenssitoiminta hoivayksiköissä on onnistunutta. Hyvinvoinnin teema, yksilöllinen kohtaaminen sekä taiteen kokemuksellisuus ja tasavertaisuus tulevat keskeisinä esille. Yksi päähuomio on henkisen kuntoutuksen nousu yhtä tärkeäksi kuntoutusmuodoksi fyysisen kuntoutuksen rinnalle, johon taidetoiminnalla voi olla merkitystä. Taiteilijaresidenssitoiminta vaikuttaa myönteisesti asukkaiden mielialaan ja lisää mielekkyyttä, virkistystä ja vuorovaikutusta arkeen. Työntekijöiden näkökulmasta taiteilijaresidenssitoiminta tuo työyhteisöön positiivista asennetta, vinkkejä omaan työhön sekä lisää asiakastuntemusta. Jaettu asiantuntijuus ja moniammatillinen yhteistyö koettiin olennaisina. Taidetoiminta voi juurtua luonnolliseksi, yksilölliseksi ja joustavaksi osaksi hoivayksikön arkea, taiteen itseisarvoista asemaa horjuttamatta. Soveltava taide voi toimia merkittävänä dialogina yhteisön ehdoilla heidän arjessaan.
...
