Baubon kanssa kasvotuksin : kohtaamisen taidetta palliatiivisen ja saattohoidon osastolla

Tutkielmassani tarkastelen residenssitaiteilijana työskentelyäni sairaalaympäristössä palliatiivisen ja saattohoidon osastolla. Tavoitteeni on saattaa sanoiksi työotettani. Soveltavan taiteen parissa työskentely on oma tekemisen tapansa ja oletan, että taiteilijan näkökulmasta kerrotut kokemuskuvaukset tuottavat tietoa toiminnan muodoista ja haasteista. Tutkimuskysymykseni on: Mitä tarkoitan kohtaamisen taiteella? Alakysymyksinä: Millaista kohtaaminen on työssäni? Miten se on taidetta? Mikä on tanssia? Menetelmänä olen käyttänyt ankkuroitua teoriaa (grounded theory), joka on aineistolähtöinen menetelmä. Aineistonani on työpäiväkirjasta muokattu kokemuskuvaus kolmesta tapaamisesta saman potilaan kanssa. Tapauskuvauksen pohjalta olen nostanut esiin kolme teemaa ja analyysivaiheessa vastaan tutkimuskysymyksiini. Ankkuroidussa teoriassa tulokset ovat aina konteksti sidonnaisia ja subjektiivisia. Teemoiksi nousivat sosiaalinen kuolema, osallisuus ja taiteilijan mielen näyttämö. Kuvaamani tapauksen valossa näen osallistavan taiteen erinomaisena työskentelymuotona palliatiivisen hoidon osana vastaamaan mahdolliseen sosiaalisen kuoleman ongelmaan. Avaan myös taitelijan mielen näyttämön tapahtumia. Näen eettisyyden elimellisenä osana taiteilijan työtä, mikä edellyttää jatkuvaa valppautta sisäisten ja ulkoisten tapahtumien suhteen. Tutkielmani aineiston valossa ajattelen, että kohtaaminen on yhdessä tapahtuvaa ja sen on mahdollista tarjota molemmille osapuolille merkityksellistä olemassaoloa. Oleellista taiteilijan työn onnistumisen kannalta on, ettei hän asetu tietävän asemaan vaan oppimaan. Tämän tutkielman puitteissa en kuitenkaan saanut vastausta kysymyksiini taiteesta ja tanssista.