Ekspatriaattien paluusopeutuminen Suomeen ja kotiorganisaatioon ulkomaankomennuksen jälkeen : sopeutumisen vaikeudet

Abstract

Tutkimuksessa tutkitaan ekspatriaatin sopeutumista komennuksen aikaiseen maahan ja organisaation, keskittyen varsinaiseen repatriaatioon ja paluuseen kotiorganisaatioon, sekä sen tuomiin ilmentymisiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Adlerin (1992) Basic Framework of Repatriation Adjustment. Tutkimus on laadullinen ja sen aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta työntekijää kolmesta eri yrityksestä. Nämä henkilöt olivat olleet komennuksella Euroopassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa sekä Pohjois-Amerikassa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluina. Haastatteluaineiston käsittelyyn käytettiin sisällönanalyysiä ja teemoittelua.

Tutkimuksen päätekijät yksilöille aiheuttaen haasteita ovat seuraavat: työn mielekkyyden merkitys palaajalle, perheen ja puolison sopeutumiseen liittyvät tekijät sekä palkka- ja verotukselliset tekijät. Tutkimuksessa nousi esiin varsin merkittävänä tekijänä paluun ajoittaminen perheen ja puolison sopeutumisen osalta. Huomioitavaa on, että ekspatriaatin ei tule odottaa välitöntä etenemistä urallaan kotimaahan palaamisen jälkeen. Urakehitys seuraa myöhemmin opittujen taitojen kautta saatavien uusien vastuualueiden myötä. Yrityksille haasteita paluussa ilmeni: paluutyöpaikan merkityksessä palaajalle, sekä kuinka yrityksillä ei vieläkään ole riittäviä paluuohjelmia varmistaa ekspatriaatin uraympyrän kokonaisvaltainen onnistuminen. Yksinkertaisilla tekijöillä yritys voi välttää työntekijöiden turhaa vaihtumista ja saada komennuksen hyöty käyttöön tehokkaasti.

Jatkotutkimuksissa voitaisiin keskittyä tutkimaan erityisesti paluun ajoittamista, sekä sitä kuinka yksilön odotukset nopeasta urakehityksestä eivät aina ole todenmukaisia.