Leskeys, psykologinen resilienssi ja elämänlaatu

Abstract

Leskeys yleistyy iän myötä ja se on yleisempää naisilla kuin miehillä. Puolison menetys vaikuttaa usein lesken fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä sosiaalisiin suhteisiin ja sitä kautta myös lesken elämänlaatuun. Psykologinen resilienssi tarkoittaa ihmisen joustavuutta sekä sopeutumis- ja selviytymiskykyä hänen kohdatessaan elämässään vastoinkäymisiä tai menetyksiä. Resilienssi auttaa ihmistä toipumaan ja palautumaan vastoinkäymisistä nopeammin sekä käyttämään vaikeankin kokemuksen hyväkseen. Psykologisella resilienssillä on myös myönteinen vaikutus toimintakykyyn ja koettuun elämänlaatuun. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko leskeydellä yhteyttä iäkkäiden henkilöiden elämänlaatuun. Lisäksi tarkasteltiin onko psykologisella resilienssillä yhteyttä iäkkäiden leskien ja ei-leskien elämänlaatuun. Tutkimusaineistona käytettiin Active aging -resilience and external support as modifiers of the disablement outcome (AGNES) -kohorttitutkimuksen kotihaastatteluaineistoa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 1018 henkilöä, joista leskiä oli 263. Iältään tutkittavat olivat 75-, 80- ja 85-vuotiaita. Leskeys selvitettiin kysymällä tutkittavien siviilisääty. Psykologista resilienssiä mitattiin 10-kohtaisella Connor-Davidson Resilience Scale (CD-RISC-10) -mittarilla ja elämänlaatua Older People’s Quality of Life (OPQOL-brief) -mittarilla. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, χ²-testiä, Independent Samples T-testiä sekä Pearsonin korrelaa-tiota ja Fisherin Z-testiä. Leskeys oli yhteydessä iäkkäiden henkilöiden elämänlaatuun eli leskillä elämänlaatu oli hieman huonompi kuin ei-leskillä (p=.036). Psykologisen resilienssin ja elämänlaadun väliltä löytyi myös yhteys. Sekä leskillä (r=.555) että ei-leskillä (r=.522) muuttujien välillä oli vahva, positiivinen korrelaatio eli mitä parempi psykologinen resilienssi oli, sitä parempi oli myös elämänlaatu. Psykologisen resilienssin ja elämänlaadun välisessä korrelaatioissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Leskeyden on todettu olevan riskitekijä elämänlaadun heikkenemiselle. Tässä tutkimuksessa psykologisella resilienssillä oli yhteys elämänlaatuun, joten olisi tärkeä kehittää erilaisia keinoja, jolla voitaisiin tukea leskien resilienssiä. Esimerkiksi vertaistukea kehittämällä voitaisiin parantaa leskien arjessa selviytymistä ja sitä kautta edistää heidän elämänlaatuaan.

Widowhood is increasing with age and is more common in women than in men. The loss of a spouse often affects the physical and mental health of the widow, as well as social relation-ships, and hence the quality of life of the widow. Psychological resilience means human flexibility and adaptability and coping ability when faced with adversity or loss in life. A resilient person will recover faster from adversity and will be able to utilize the difficult experience. Psychological resilience also has a positive effect on functioning and quality of life.

The purpose of this study was to explore whether there is an association between the widowhood and the quality of life of older people. In addition, it was studied whether psychological resilience is associated with quality of life of older widows and non-widows.

The research data of this master’s thesis is based on face-face interview of the Active aging -resilience and external support as a disablement outcome (AGNES) cohort study. A total of 1,018 people participated in the study, of whom 263 were widows. The age groups were 75-, 80- and 85-year-olds. The widowhood was found out by asking the marital status of the participants. Psychological resilience was measured with a 10-item Connor-Davidson Resilience Scale (CD-RISC-10). Quality of life was evaluated using the Older People's Quality of Life (OPQOL-brief) questionnaire. Cross-tabulation, χ²-test, the Independent Samples T-test, and Pearson's correlation and Fisher's Z-test were used as statistical methods.

There was an association with widowhood and quality of life, meaning that the widow's quality of life was slightly worse than non-widows (p=.036). There was also an association between psychological resilience and quality of life. Both widows (r=.555) and non-widows (r=.522) had strong, positive correlation, i.e. the better the psychological resilience, the better the quality of life. There was no statistically significant difference in correlations between the psychological resilience and the quality of life among widows and non-widows.

Widowhood has been found to be a risk factor for the deterioration of quality of life. In this study, psychological resilience had an association with quality of life, so it would be important to develop various tools to support the resilience of widows. For example, the development of peer support could improve widows’ everyday life and thereby enhance their quality of life.