Yksin tekemisen ja yhteistyön jännite sosiaalialan työssä

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata ja avata sosiaalialan asiantuntijoiden puheessa ilmeneviä yhteistyön ja yksin tekemisen diskursseja. Sosiaalialan työ on asiakastyötä, jonka merkitys ulottuu niin yhteiskunnalliseen hyvinvointiin kuin syrjäytymisen ehkäisemiseen. Asiakastyön onnistumisen kannalta on olennaista, että sekä työyhteisön sisäinen että toimijaverkostojen välinen yhteistyö on toimivaa ja tarkoituksenmukaista. Yhteistyön merkityksellisyydestä huolimatta sosiaalityötä tehdään pitkälti itsenäisesti ja yksin. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluina kunnallisen perusturvapalvelun yhdestä yksiköstä. Aineistoon sisällytettiin kahdeksan asiantuntijan haastattelut. Tutkimuskohteena olevat yhteistyön ja yksin tekemisen diskurssit nousivat esiin aineistoa tarkastellessa. Tutkimuksen aineisto analysoitiin diskurssianalyyttisesti, teoreettisen viitekehyksen kummutessa relationaalisen dialektiikan teoriasta. Aineistosta kyettiin erottamaan kaksi ensisijaista diskurssia, yhteistyön ja yksin tekemisen diskurssit, sekä yhteistyön diskurssista poikkeava epäonnistuneen yhteistyön vastadiskurssi. Diskursseista muodostuneessa sosiaalisessa todellisuudessa sosiaalityötä tehtiin pääsääntöisesti yksin. Yksin tehtävä työ merkityksennettiin sekä raskaaksi ja kuormittavaksi että palkitsevaksi. Työn yksin tekeminen perustui diskurssissa asiantuntijuuteen, mutta myös yhteistyömahdollisuuksien puutteeseen. Yhteistyödiskurssissa yhteistyötä tehtiin sekä työn edistämiseksi että sosiaalisen tuen vuoksi. Yhteistyö oli työnteon päämäärien edistämisen merkityksessä esimerkiksi asiakkaisiin liittyvän tiedon tai oman asiantuntemuksen jakamista. Yhteistyölle annettiin merkityksiä myös yhteisöllisyyden rakentamisen ja hyvinvoinnin turvaamisen välineenä. Yhteistyödiskurssissa ja sen vastadiskurssissa yhteistyön epäonnistuminen ei ollut toimijan itsensä syy. Pienen toimijajoukon, kuten työparien, välinen yhteistyö oli diskursseissa toimivampaa kuin suuren joukon välinen yhteistyö. Sekä analysoitujen diskurssien että tutkimuskirjallisuuden perusteella näyttää siltä, etteivät sosiaalialalle tyypilliset organisaation rakenteet aina tarjoa riittäviä mahdollisuuksia yhteistyölle. Yhteistyödiskurssissa yhteistyöhön kuitenkin pyritään ja sosiaalinen tuki merkityksennetään tärkeäksi. Tutkimustulosten valossa jatkotutkimuksissa olisi mielekästä tarkastella yhteistyön epäonnistumisen syitä, verkostojen välistä yhteistyötä ja sitä, millaisia merkitysyhteyksiä yhteistyölle ja työhyvinvoinnille diskursseissa annetaan.