Mediaorganisaatioiden taloudelliset haasteet viime vuosikymmenen aikana ovat kasvattaneet luovuuden ja innovaatioiden tarvetta media-alalla. Tässä tutkimuksessa luovuutta ja innovaatioita lähestytään mediaorganisaation strategisina resursseina, joiden avulla organisaation on mahdollista saavuttaa kilpailuetua markkinoilla. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa luovuuden tutkimukseen ja luovuutta lähestytään sosio-konstruktivistisesta näkökulmasta (luovuus muodostuu vuorovaikutuksessa). Innovaatioita lähestytään toisaalta organisaation, toisaalta yksilön näkökulmasta. Oman lisänsä tutkimusasetelmaan tuovat työelämässä tapahtuvat muutokset, joista erityisesti viestintäteknologian yleistymisen myötä kasvanut etätyön ja hajautuneiden tiimien määrä ovat tässä tutkimuksessa keskeisessä roolissa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten hajautuneissa tiimeissä työskentelevät journalistit ymmärtävät luovuuden ja innovaatiot oman työnsä kontekstissa. Tutkimusaihetta lähestyttiin laadu
llisilla menetelmillä. Tutkimuskohteena on kaksi hajautunutta journalistista tiimiä, jotka toimivat osana isoa suomalaista mediaorganisaatiota. Toinen tiimeistä tuottaa feature-journalismia ja toinen päivittäisiä uutisia. Yhteensä jäseniä tiimeissä on 14. Aineistonkeruumenetelmänä toimi teemahaastattelu, jossa pureuduttiin innovaatioihin, luovuuteen ja teknologiaan. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin, mutta kuitenkin teoriaan ja aiempaan tutkimukseen nojaten.
Tutkimuksen tulosten mukaan toimittajat jäsentävät sekä luovuuden että innovaation ilmiöitä vahvasti omasta päivittäistyöstään käsin. Analyysin perusteella muodostettiin kolme typologiaa kuvaamaan journalistien käsityksiä tutkittavista ilmiöistä. Typologiat ovat kolme tapaa ymmärtää journalistista luovuutta, käytäntöön perustuva typologia mediainnovaatioista sekä journalistien käsityksiä teknologiasta ja sen roolista tiimityössä. Typologiat eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne kietoutuvat tiukasti yhteen muodostaen yhdessä teknologiavälitteisen luovan työn ilmiön. Käsitteellisesti typologiat voidaan irrottaa toisistaan, mutta käytännössä se ei ole mahdollista, eikä siihen tässä tutkimuksessa pyritä.
Tuloksissa korostuvat erityisesti toimittajien tapa käsitteellistää innovaatioita ja luovuutta yhteneväisellä tavalla heidän omasta työstään käsin. Käytännönläheinen lähestymistapa on ymmärrettävä ja perusteltu varsinkin mediainnovaation käsitteen kohdalla. Tämä tutkimus korostaakin mediainnovaation määrittelemistä journalistien lähtökohdista käsin ja puolustaa mediainnovaation käsittämistä aiempaa tutkimusta ihmislähtöisemmin. Lisäksi teknologian, luovuuden ja innovaatioiden yhteispisteessä korostuu tiimiin teknologian välityksellä muodostuva turvallinen viestintäilmapiiri, joka toimii journalistien luovan työn mahdollistajana.
...
The economic challenges media organizations have faced in the past decade have increased the field’s need for creativity and innovation. In this research, creativity and innovation are seen as strategic resources through which an organization can acquire competitive advantage. The theoretical framework of this study draws from socio-constructive approaches to creativity, i.e. creativity as a phenomenon manifests in social interaction. Innovation, on the other hand, is looked at from both organizational and individual viewpoints. In addition, the ongoing changes in working life are also accounted for. Specifically, this study places its focus on remote work and distributed teams which have increased as communication technology is adopted in professional organizations.
The aim of this study is to find out how journalists working in distributed teams understand creativity and innovation. The research problem was approached with qualitative methods. Data in this research comes from two di
stributed teams of journalists, both of which are a part of a large Finnish media organization. One of the teams produces feature journalism, the other daily news. In total, there are 14 journalists working in these teams. In-depth interviews were utilized as a data collection method and the topics of creativity, innovation, and technology were emphasized. Interview data were analyzed by utilizing qualitative content analysis.
The findings of this study indicate that journalists approach the phenomena of creativity and innovation specifically from a practical point of view and in relation to their daily work. Based on the analysis, three typologies were developed in order to make sense of how journalists understood the phenomena under study. These typologies are three ways to approach journalistic creativity, a typology of practice-oriented media innovation and meanings given to technology and its role in a distributed team of journalists. The typologies can be separated from each only theoretically. In practice, they weave heavily into each other to form the phenomenon of technology-mediated creative work.
This study finds that journalists in these two teams conceptualized innovation and creativity in similar ways and based their understanding in their daily work. However, this tendency to define the two concepts in a similar fashion is understandable and even suitable especially in regard to media innovations. In fact, this study champions for a more practitioner-oriented approach to media innovation and its definition. Additionally, this study revealed the importance of a psychologically safe communication climate as a facilitator for creative work in a team of journalists.
...
