Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tasolla : diskurssianalyyttinen tutkimus opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuista Sipilän hallituksen aikana 1.6.2015 - 30.9.2018.

Abstract

Tutkimukseni tehtävänä on selvittää, miten koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo tulee ilmi opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuissa Sipilän hallituksen aikana 1.6.2015 – 30.9.2018. Tarkoituksena on selvittää, miten aiheesta on ministeriön julkaisuissa puhuttu, ja miten tasaarvoa priorisoidaan koulutuspoliittisena tavoitteena. Monien tutkimusten mukaan koulutuksen tasa-arvon kehitys on kääntynyt Suomessa 2000-luvulla negatiiviseksi. Tarkoitukseni on tarkastella, kuinka hyvin tämä on tiedostettu ministeriön julkaisuissa. Tutkimukseni keskittyy tarkastelemaan koulutusmahdollisuuksia suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tasolla. Tarkastelun pohjana toimii sosiaalisen taustan vaikutukset koulutusmahdollisuuksiin, eli tässä tutkimuksessa en siis keskity esimerkiksi sukupuoleen liittyviin eriarvoisuuskysymyksiin. Analyysimenetelmänä käytän kvalitatiivista diskurssianalyysia. Aineistona toimii opetus- ja kulttuuriministeriön aihetta käsittelevät julkaisut, joita rajauksen jälkeen löytyi yhdeksän (9) kappaletta. Tutkimustuloksissa tulee ilmi, että käsittelyssä olevat ministeriön julkaisut kyllä tiedostavat tyydyttävästi, että koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon tila ei ole valmis. Julkaisuja joissa aihetta on relevantilla tavalla käsitelty, löytyi kuitenkin vain vähän. On myös todettava, että aihetta on lopulta käsitelty varsin ristiriitaisesti ja epäjohdonmukaisesti. Kielenkäyttö julkaisuissa ei ole yhtenevää, vaan sisältää välillä rajuja ja kyseenalaisia käsitteitä. Keskeistä tutkimuksessani on esiin nostettu huomio siitä, että koulutusmahdollisuuksien tasaarvokehitys on kääntynyt 2005 vuoden jälkeen negatiiviseksi. Tutkielman tuloksista voidaan kuitenkin päätellä, että ongelma on tiedostettu myös opetus-ja kulttuuriministeriössä, ja täten ainakin osittain myös Sipilän hallituksen toimesta. Tuloksista ei kuitenkaan käy selväksi, miten ongelmaan aiotaan jatkossa puuttua, ja kuinka tärkeänä prioriteettina se toiminnassa nähdään.