Show simple item record

dc.contributor.authorKärki, Kaisa
dc.date.accessioned2019-03-08T15:24:28Z
dc.date.available2019-03-08T15:24:28Z
dc.date.issued2019
dc.identifier.isbn978-951-39-7695-8
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/63081
dc.description.abstractThis study develops conceptual means in philosophy of agency to better and more systematically address intentional omissions of agents, including those that are about resisting the action not done. I argue that even though philosophy of agency has largely concentrated on the actions of agents, when applying philosophy of action to the social sciences, a full-blown theoretical account of what agents do not do and a non-normative conceptual language of the phenomena in question is needed. Chapter 2 aims to find out what kind of things intentional omissions are. I argue that although intentional omissions are part of our intentional behavior, they are not actions in the sense that the standard account of action assumes. Instead, because intentional omissions are homogenous, continuous, unbounded, indefinite and directly uncountable, they should be thought of as activities instead of performances. This view links the ontology of intentional omissions to the ontology of processes instead of to that of events, and I argue that this kind of ontology accounts for the fluid nature of the agency of alive agents not only instigating but controlling and sustaining their intentional omissions as well. Chapter 3 aims to find out on what conditions is an omission intentional. The aim is to find a naturalized explanation of them that would make it possible to combine psychological perspectives with philosophical ones so that intentional omissions could be treated as something that exist in the world, not just in our philosophical intuitions. I argue that intentional omissions necessarily require the agent’s procedural metacognition concerning the action not done. Based on this metacognition view, a non-normative conceptual typology of not doings is presented. Chapter 4 aims to find out on what conditions is an intentional omissions resistance toward something. The necessary elements of resistance are clarified and I argue that resistant intentional omissions in which the agent does not perform an action out of resistance toward something are a normal part of our everyday agency. The implications of the findings are considered for theories of action, especially when it comes to the belief-desire model that may not be able to fully account for resistant intentional omissions. Chapter 5 aims to find out what conceptual means do we have for talking about not doing something as a form of resistance. I argue that in the social sciences, bioethics and military ethics to not do something out of resistance is taken as something that exists, and as something that has causes and effects. However, concepts such as civil disobedience, conscientious refusing, exit and everyday resistance do not account for the ordinariness of this kind of not doings. Thus, I argue that such concepts are not able to fully cover resistant inaction and philosophy of intentional omissions can be of use not just in the social sciences. Finally, Chapter 6 considers the implications of these findings. The main implication of this study is that our view of social and ethical agency would need to better include intentional not doings, not just the sum of the intentional actions of agents. Another major implication is that agents themselves should be heard when analyzing their intentional omissions in society, because intentional omissions are phenomena that can easily be mixed with the passivities of agents from the perspective of an outside observer. Keywords: intentional omission, activity, process, event, intentionality, agency, resistance, metacognitionen
dc.description.abstractTutkimus kehittää kokonaisvaltaista, niin teot kuin intentionaaliset tekemättä jättämisetkin sisältävää toimijuuden teoriaa, joka aiempaa paremmin ottaa huomioon joihinkin tekemättä jättämisiin liittyvän vastarintaluonteen. Väitän, että vaikka toimijuuden filosofia on ensisijaisesti keskittynyt tekojen analyysiin, tällainen kokonaisvaltainen toimijuuden teoria liittää teon filosofian paremmin yhteiskuntatieteisiin ja auttaa yhteiskuntatieteilijöitä systematisoimaan ja käsitteellistämään entistä paremmin sellaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka sisältävät tekemättä jättämisiä. Toinen luku tutkii tarkoituksellisten tekemättä jättämisten ontologista luonnetta. Väitän, että vaikka tarkoitukselliset tekemättä jättämiset ovat osa toimijuuttamme, ne eivät ole tekoja siinä mielessä kuin niinkutsuttu toimijuuden standardinäkemys olettaa. Performanssien sijaan tarkoituksellisia tekemättä jättämisiä pitäisi ajatella aktiviteetteina, koska ne ovat homogeenisia, katkeamattomia, jatkuvia ja epätarkkoja, eivätkä ne ole suoraan laskettavissa. Tämä näkemys liittää intentionaalisten omissioiden ontologian prosessien ontologiaan, ja väitän, että tällainen näkemys tavoittaa tapahtumien ontologiaa paremmin elävien olentojen dynaamisen toimijuutta, joka koostuu yhtä lailla tarkoituksellisten tekemättä jättämisten alkuun saattamisesta kuin niiden tietoisesta ylläpidosta ja kontrolloinnistakin. Kolmas luku tutkii, miten tarkoitukselliset tekemättä jättämiset liittyvät mielenfilosofiaan ja kognitiiviseen psykologiaan. Tarkoituksena on löytää kognitiivisen psykologian kanssa yhteensopiva naturalistinen selitys tarkoituksellisille tekemättä jättämisille, joka mahdollistaisi niiden tutkimisen maailmassa olemassa olevina ilmiöinä. Väitän, että tarkoituksellisten tekemättä jättämisten välttämätön ehto on toimijan proseduraalinen metakognitio tekemättä jätettävää tekoa kohtaan. Tähän näkemykseen perustuen luvun lopussa esitän einormatiivisen käsitteellisen typologian tekemättä jättämisille. Neljäs luku tutkii sellaisia tarkoituksellisia tekemättä jättämisiä, jotka liittyvät jonkin asian vastustamiseen. Määrittelen vastarinnan välttämättömät ehdot ja väitän, että tarkoitukselliset tekemättä jättämiset, joissa toimija ei tee jotakin tekoa vastarinnasta jotakin kohtaan, ovat normaali osa arkipäiväistä toimijuuttamme. Viides luku tutkii käsitteitä, joiden avulla tekemättä jättämisiä vastarintana on aiemmin käsitelty. Väitän, että yhteiskuntatieteissä ja soveltavassa etiikassa tarkoitukselliset tekemättä jättämiset vastarinnan muotoina on otettu olemassa olevina asioina, joilla on syitä ja seurauksia. Kuitenkin, käytetyt käsitteet kuten kansalaistottelemattomuus, omatuntoperustainen kieltäytyminen, exit ja arkipäiväinen vastarinta eivät ole tavoittaneet riittävästi tällaisten ilmiöiden yleisyyttä, ja siksi tekemättä jättämisten filosofia on tarpeen niin soveltavassa etiikassa kuin yhteiskuntatieteissäkin. Kuudes luku pohtii tämän väitöskirjan tutkimustulosten merkitystä. Tutkimuksen keskeinen päätelmä on se, että käsityksemme yhteiskunnallisesta ja eettisestä toimijuudesta pitäisi entistä paremmin sisällyttää tarkoitukselliset tekemättä jättämiset, ei vain tekojemme summaa. Toinen keskeinen päätelmä on, että toimijoita itseään pitäisi kuulla kun arvioidaan heidän tekemättä jättämisiään yhteiskunnassa sillä tarkoitukselliset tekemättä jättämiset sekoittuvat helposti passiivisuuteen ulkopuolisen näkökulmasta tulkittuna. Asiasanat: tekemättä jättämiset, omissio, aktiviteetti, prosessi, tapahtuma, intentionaalisuus, toimijuus, vastarinta, metakognitiofi
dc.relation.ispartofseriesJYU dissertations
dc.titleInvestigating the other side of agency: A cross-disciplinary approach to intentional omissions
dc.identifier.urnURN:ISBN:978-951-39-7695-8


Files in this item

Thumbnail

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record