| dc.description.abstract | This study develops conceptual means in philosophy of agency to better and more
systematically address intentional omissions of agents, including those that are about
resisting the action not done. I argue that even though philosophy of agency has largely
concentrated on the actions of agents, when applying philosophy of action to the social
sciences, a full-blown theoretical account of what agents do not do and a non-normative
conceptual language of the phenomena in question is needed.
Chapter 2 aims to find out what kind of things intentional omissions are. I argue that
although intentional omissions are part of our intentional behavior, they are not actions in
the sense that the standard account of action assumes. Instead, because intentional omissions
are homogenous, continuous, unbounded, indefinite and directly uncountable, they should
be thought of as activities instead of performances. This view links the ontology of
intentional omissions to the ontology of processes instead of to that of events, and I argue
that this kind of ontology accounts for the fluid nature of the agency of alive agents not only
instigating but controlling and sustaining their intentional omissions as well.
Chapter 3 aims to find out on what conditions is an omission intentional. The aim is to find
a naturalized explanation of them that would make it possible to combine psychological
perspectives with philosophical ones so that intentional omissions could be treated as
something that exist in the world, not just in our philosophical intuitions. I argue that
intentional omissions necessarily require the agent’s procedural metacognition concerning
the action not done. Based on this metacognition view, a non-normative conceptual typology
of not doings is presented.
Chapter 4 aims to find out on what conditions is an intentional omissions resistance toward
something. The necessary elements of resistance are clarified and I argue that resistant
intentional omissions in which the agent does not perform an action out of resistance toward
something are a normal part of our everyday agency. The implications of the findings are
considered for theories of action, especially when it comes to the belief-desire model that may
not be able to fully account for resistant intentional omissions.
Chapter 5 aims to find out what conceptual means do we have for talking about not doing
something as a form of resistance. I argue that in the social sciences, bioethics and military ethics
to not do something out of resistance is taken as something that exists, and as something that
has causes and effects. However, concepts such as civil disobedience, conscientious refusing,
exit and everyday resistance do not account for the ordinariness of this kind of not doings.
Thus, I argue that such concepts are not able to fully cover resistant inaction and philosophy
of intentional omissions can be of use not just in the social sciences.
Finally, Chapter 6 considers the implications of these findings. The main implication of
this study is that our view of social and ethical agency would need to better include
intentional not doings, not just the sum of the intentional actions of agents. Another major
implication is that agents themselves should be heard when analyzing their intentional
omissions in society, because intentional omissions are phenomena that can easily be mixed
with the passivities of agents from the perspective of an outside observer.
Keywords: intentional omission, activity, process, event, intentionality, agency, resistance,
metacognition | en |
| dc.description.abstract | Tutkimus kehittää kokonaisvaltaista, niin teot kuin intentionaaliset tekemättä jättämisetkin
sisältävää toimijuuden teoriaa, joka aiempaa paremmin ottaa huomioon joihinkin tekemättä
jättämisiin liittyvän vastarintaluonteen. Väitän, että vaikka toimijuuden filosofia on ensisijaisesti
keskittynyt tekojen analyysiin, tällainen kokonaisvaltainen toimijuuden teoria liittää
teon filosofian paremmin yhteiskuntatieteisiin ja auttaa yhteiskuntatieteilijöitä systematisoimaan
ja käsitteellistämään entistä paremmin sellaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka sisältävät
tekemättä jättämisiä.
Toinen luku tutkii tarkoituksellisten tekemättä jättämisten ontologista luonnetta. Väitän,
että vaikka tarkoitukselliset tekemättä jättämiset ovat osa toimijuuttamme, ne eivät ole
tekoja siinä mielessä kuin niinkutsuttu toimijuuden standardinäkemys olettaa. Performanssien
sijaan tarkoituksellisia tekemättä jättämisiä pitäisi ajatella aktiviteetteina, koska ne ovat
homogeenisia, katkeamattomia, jatkuvia ja epätarkkoja, eivätkä ne ole suoraan laskettavissa.
Tämä näkemys liittää intentionaalisten omissioiden ontologian prosessien ontologiaan, ja
väitän, että tällainen näkemys tavoittaa tapahtumien ontologiaa paremmin elävien olentojen
dynaamisen toimijuutta, joka koostuu yhtä lailla tarkoituksellisten tekemättä jättämisten
alkuun saattamisesta kuin niiden tietoisesta ylläpidosta ja kontrolloinnistakin.
Kolmas luku tutkii, miten tarkoitukselliset tekemättä jättämiset liittyvät mielenfilosofiaan
ja kognitiiviseen psykologiaan. Tarkoituksena on löytää kognitiivisen psykologian kanssa
yhteensopiva naturalistinen selitys tarkoituksellisille tekemättä jättämisille, joka mahdollistaisi
niiden tutkimisen maailmassa olemassa olevina ilmiöinä. Väitän, että tarkoituksellisten
tekemättä jättämisten välttämätön ehto on toimijan proseduraalinen metakognitio tekemättä
jätettävää tekoa kohtaan. Tähän näkemykseen perustuen luvun lopussa esitän einormatiivisen
käsitteellisen typologian tekemättä jättämisille.
Neljäs luku tutkii sellaisia tarkoituksellisia tekemättä jättämisiä, jotka liittyvät jonkin
asian vastustamiseen. Määrittelen vastarinnan välttämättömät ehdot ja väitän, että tarkoitukselliset
tekemättä jättämiset, joissa toimija ei tee jotakin tekoa vastarinnasta jotakin kohtaan,
ovat normaali osa arkipäiväistä toimijuuttamme.
Viides luku tutkii käsitteitä, joiden avulla tekemättä jättämisiä vastarintana on aiemmin
käsitelty. Väitän, että yhteiskuntatieteissä ja soveltavassa etiikassa tarkoitukselliset tekemättä
jättämiset vastarinnan muotoina on otettu olemassa olevina asioina, joilla on syitä ja
seurauksia. Kuitenkin, käytetyt käsitteet kuten kansalaistottelemattomuus, omatuntoperustainen
kieltäytyminen, exit ja arkipäiväinen vastarinta eivät ole tavoittaneet riittävästi tällaisten
ilmiöiden yleisyyttä, ja siksi tekemättä jättämisten filosofia on tarpeen niin soveltavassa
etiikassa kuin yhteiskuntatieteissäkin.
Kuudes luku pohtii tämän väitöskirjan tutkimustulosten merkitystä. Tutkimuksen
keskeinen päätelmä on se, että käsityksemme yhteiskunnallisesta ja eettisestä toimijuudesta
pitäisi entistä paremmin sisällyttää tarkoitukselliset tekemättä jättämiset, ei vain tekojemme
summaa. Toinen keskeinen päätelmä on, että toimijoita itseään pitäisi kuulla kun arvioidaan
heidän tekemättä jättämisiään yhteiskunnassa sillä tarkoitukselliset tekemättä jättämiset sekoittuvat
helposti passiivisuuteen ulkopuolisen näkökulmasta tulkittuna.
Asiasanat: tekemättä jättämiset, omissio, aktiviteetti, prosessi, tapahtuma, intentionaalisuus,
toimijuus, vastarinta, metakognitio | fi |
