10 viikon yhdistetyn pyörävoima- ja kestävyysharjoittelun vaikutukset pyöräilijöiden kestävyysominaisuuksiin, pyöräilysuorituskykyyn ja poljinvoimamuuttujiin

Abstract

Yhdistetyn maksimivoima- ja kestävyysharjoittelun (YVK) on havaittu kehittävän kestävyysurheilijoiden voima- ja kestävyysominaisuuksia yhtä hyvin tai paremmin kuin pelkkä kestävyysharjoittelu. Myös polkupyöräergometrillä tehdyistä lyhyistä 30 sekunnin tehointervalleista on havaittu olevan hyötyä pidempikestoiseen kestävyyssuoritukseen. Vielä ei ole kuitenkaan tehty tutkimuksia lyhyiden 6–16 sekunnin pyörävoimaintervallien vaikutuksista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pyörävoimaintervallien vaikutusta pyöräilijöiden kestävyysominaisuuksiin ja pyöräilysuorituskykyyn. Tutkimus sisälsi alkutestiviikon, 10 viikon harjoitus- tai seurantajakson sekä lopputestiviikon. Tutkittavat olivat 21–46-vuotiaita pyöräilyä vähintään kaksi vuotta harjoitelleita miehiä, jotka jaettiin kuntosaliryhmään (KSR, n = 14), pyörävoimaryhmään (PVR, n = 15) ja kontrolliryhmään (KOR, n = 12). KSR ja PVR tekivät normaalin omatoimisen kestävyysharjoittelun lisäksi kaksi kertaa viikossa ohjattuja voimaharjoituksia. KSR:n voimatreeni koostui kolmesta eri liikkeestä: takakyykky, polvenojennus ja yhden jalan jalkaprässi. Jokainen liike koostui useammasta sarjasta (3x 3–12 toistoa, 70–90 % 1RM). PVR:n voimatreeni poljettiin Wattbike-kuntopyörillä ja se sisälsi useita voimaintervalleja (3x3 x 6–16 s, 70–90 % maksimitehosta) mahdollisimman raskaalla vastuksella. KOR jatkoi normaalia kestävyysharjoitteluaan. Tutkimuksen polkupyöräergometrimittaukset sisälsivät hapenkulutusta ja harjoituskynnyksiä mittaavan VO2max-testin, 30 minuutin aika-ajotestin sekä Kansainvälisen pyöräilyliiton (UCI) profiilitestin (2x6 s, 30 s ja 4 min). Tämän lisäksi mitattiin kevennyshyppy ja useita antropometrisia muuttujia.

PVR:n tutkittavat kehittyivät anaerobisen kynnyksen tehossa (2.7 ± 4.1 %, p=0.025), VO2max-testin lopputehossa (2.3 ± 2.7 %, p=0.006), 30 minuutin aika-ajon keskitehossa (3.6 ± 3.4 %, p=0.001) ja 30 sekunnin testin keski- ja maksimitehossa (6.9 ± 9.9 %, p=0.017; 6.9 ± 3.4 %, p<0.001). Kaikki ryhmät kehittyivät kuuden sekunnin testin maksimitehoissa (PVR 10.3 ± 7.2 %, p<0.001; KSR 6.1 ± 5.1 %, p<0.001; KOR 3.5 ± 4.0 %, p=0.012). Lisäksi PVR ja KSR kehittyivät kuuden sekunnin keskitehon osalta (PVR 8.2 ± 5.3 %, p<0.001; KSR 5.6 ± 5.6 %, p=0.003). PVR kehittyi merkitsevästi KOR:ä paremmin kuuden sekunnin maksimi- ja keskitehossa sekä 30 sekunnin keskitehossa (p=0.030; p=0.022; p<0.001). Ultraäänimittauksessa PVR:n ja KSR:n vastus lateralis -lihas kasvoi hieman paksuutta (PVR 4.3 ± 5.6 %, p=0.008; KSR 6.1 ± 5.3 %, p=0.001). Poljinvoimamuuttujien osalta KSR:n huippuväännön kulma pieneni 30 minuutin testissä (3.1 ± 5.3 %, p=0.048). Aerobisessa kynnyksessä ja pyöräilyn taloudellisuudessa ei havaittu merkitseviä muutoksia missään ryhmässä. Pyörävoimaharjoittelu näyttäisi olevan toimiva menetelmä pyöräilysuorituskyvyn kehittämiseksi. Harjoittelu kehitti pyöräilysuorituskykyä paremmin kuin perinteinen YVK-harjoittelu tai pelkkä kestävyysharjoittelu. Kehitys tapahtui lähinnä anaerobisen suorituskyvyn ja irtiottokyvyn kehittymisen johdosta. Pyörävoimaharjoittelua voisi suositella lyhytaikaisena harjoitusmuotona suorituskyvyn maksimoimiseksi esimerkiksi kilpailuun valmistavalla kaudella tai jalostettaessa kuntosaliharjoittelun hyötyjä pyöräilyyn.