”Kun ope soittaa mulle” : lapsisyöpäpotilaiden kokemuksia osallisuudesta etäopetuksessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin syöpään sairastuneiden lasten osallisuuden kokemuksia etäopetuksen avulla tapahtuvassa opetuksessa. Tutkimuksessa etäopetus nähtiin yhtenä teknologiaa hyödyntävän verkko-opetuksen muotona, jolla tavoitetaan opettajasta fyysisesti etäällä oleva oppilas. Tutkimusaineisto koostui neljän perusopetusikäisen ja etäopetusta saaneen oppilaan teemahaastatteluista.

Aineistosta löydettiin vuorovaikutuksen kautta tarkasteltuna kolmen eri tason osallisuutta; Oppilaan aktiivista osallisuutta, oppilaan passiivista osallisuutta sekä oppilaan osallistamista tai osallisuuden epäämistä. Aktiivisessa ja passiivisessa osallisuudessa oppilaan osallisuuteen vaikuttajana tekijänä näyttäytyi pääasiassa oppilas itse. Oppilaan osallistamiseen tai osallisuuden epäämisen tasolla oppilaan osallisuuteen vaikuttavana tekijänä näyttäytyi pääasiassa opettaja tai jokin koulun arjessa vaikuttava käytäntö. Vuorovaikutuksen havaittiin näyttäytyvät joko kaksisuuntaisena oppilaan ja opettajan tai oppilaan ja vertaisten välillä, yksisuuntaisena opettajalta oppilaalle tai vuorovaikutuksen puuttumisena. Lisäksi määrällisesti osallisuutta havaittiin olevan niukasti ja se toteutui pääsääntöisesti vain oppituntitilanteissa.

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä lapsisyöpäpotilaiden tai muiden pitkäaikaissairaiden lasten opetusta ja etäopetusta. Tutkimuksen perusteella voidaan myös päätellä, että etäopetus on Suomessa varsin heikosti tunnettu tapa järjestää perusopetusta erityistilanteissa. Etäopetusta tuleekin jatkossa tutkia ja kehittää systemaattisesti yhteistyössä opetushenkilöstön kanssa.

This research focuses on childhood cancer patients’ experiences of participation in distance education. In this study, distance education is understood as a form of online education, by which a student situated apart from the normal, physical school environment is reached. The study was based on the thematic interviews of four basic education students who have participated in distance education.

Three different levels of participation were identified from the research data; active participation by the student, passive participation by the student, and forced or denied participation of the student. On the levels of active and passive participation, the main factor affecting participation appeared to be the student himself or herself. On the levels of forced and denied participation, the main factor affecting participation appeared to be the teacher or the daily practices at the school. Interaction appeared either as a two-way process between the student and the teacher or between the student and his/her peers, as a one-way process from the teacher to the student, or as a lack of interaction altogether. Overall, the results illustrate that the amount of participation was scarce and took primarily place during lesson-situations.

The results of this study can be utilized in developing distance education practices for childhood cancer patients and children with other long-term illnesses. One of the conclusions of the study is that distance education does not seem to be a well-known way of organizing basic education in such special situations in Finland. Therefore, distance education should be studied and developed systematically in the future in cooperation with educational personnel.