Sykkeen ja hengityskaasujen muutokset aerobisella ja anaerobisella kynnyksellä varusmiespalveluksen peruskoulutuskaudella : sekä niiden yhteys kuntotasoon ja kehon koostumukseen

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää varusmiespalveluksen kahdeksan viikkoa kestävän peruskoulutuskauden harjoittelun vaikutuksia varusmiesten sykkeeseen ja hengityskaasujen muutoksiin aerobisella ja anaerobisella kynnyksellä kuntotasoltaan ja kehon koostumukseltaan erilaisilla varusmiehillä. Kahdeksan viikkoa kestävään tutkimukseen osallistui 34 vapaaehtoista miesalokasta (ikä: 19.1±0.3 v) Kainuun Prikaatin viestikomppaniasta. Tutkittavat jaettiin varusmiespalvelusta edeltävän fyysisen aktiivisuuden perusteella aktiivi-, harraste- ja perusryhmään sekä kehon painoindeksin (BMI) mukaan matala-, normaali- ja korkealuokkaan. Aerobinen ja anaerobinen kynnys määritettiin maksimaalisesta hapenottokyvyn (VO2max) testistä. Mittaukset ja kyselyt tehtiin peruskoulutuskauden alussa, keskivaiheilla sekä lopussa. Aerobinen kynnys määritettiin Vslope menetelmällä sekä anaerobinen kynnys RCP menetelmällä. Kynnyksille määriteltiin käytetty aika, syke, hiilidioksidin ventilaatioekvivalentti sekä hapen ventilaatioekvivalentti. Aerobisella ja anaerobisella kynnyksillä havaittiin kestävyyskunnon parantuneen tilastollisesti merkittävästi tasoryhmän ja BMI-luokan mukaan jaetuilla varusmiehillä niin ryhmien välillä sekä myös ryhmien sisällä testiviikkojen välillä. Aktiiviryhmän aika aerobisella kynnyksellä oli kaikilla viikoilla tilastollisesti merkittävästi parempi kuin harrasteja perusryhmällä. Myös anaerobisella kynnyksellä aktiiviryhmä aika oli tilastollisesti merkitsevästi parempi kaikilla testiviikoilla kuin harraste- ja perusryhmällä. Syke muuttui tilastollisesti merkittävästi aerobisella kynnyksellä perusryhmällä sekä BMI-luokassa matala- ja korkealuokalla. Anaerobisella kynnyksellä syke muuttui tilastollisesti merkitsevästi tasoryhmissä ja BMI-luokissa sekä ryhmien välillä, että sisällä. Ainoastaan BMIluokassa normaali ei havaittu tilastollisesti merkitseviä sykkeen muutoksia testien välillä tai ryhmiin matala ja korkea verrattuna. Tutkimus osoitti, että fyysisen aktiivisuuden tasoryhmä on parempi kestävyyskunnon muutosten arviointiin kuin BMI-luokka. BMI-luokka ei yksistään osoita kestävyyskuntoa eikä myöskään suoritus muutokset peruskoulutus jakson aikana olleet selkeitä ja yhdenmukaisia. Tarkasteltaessa aikaa aerobisella tai anaerobisella kynnyksellä, se ei osoittanut tilastollisesti merkitseviä eroja BMI-luokassa ryhmien välillä testien aikana.

The purpose of this study was to find out the effects of eight-week military basic training on respiratory changes in aerobic and anaerobic threshold among the conscripts of different levels of physical activity and body composition. Thirty-four voluntary male conscripts (age: 19.1 ± 0.3 years) from Kainuu Brigade were divided based on self-reported physical activity prior to their military service into active, moderate and inactive group and by the body mass index (BMI) into the low, normal and high-risk groups. The aerobic and anaerobic thresholds were determined from the maximal oxygen uptake (VO2max) test. Measurements were conducted at the beginning (week 1), mid-term (week 5) and at the end of the basic training period (week 8). The aerobic threshold was evaluated by Vslope method and the anaerobic threshold by RCP method. Fot the thresholds the time used, heart rate, carbon dioxide equivalent and oxygen ventilation equivalent were determined. The aerobic and anaerobic threshold improved significantly in both classes, both within the classes and between groups within the test weeks. The time for the active group at aerobic thresholds was significantly higher for each week than the moderate and inactive group. Also, the active group had significantly better anaerobic threshold time in all the weeks of testing than the moderate and the inctive group. The aerobic threshold heart rate changed significantly among the inactive group and BMI low- and high group. At anaerobic threshold, the heart rate changed significantly in both classes, both between and within groups. Among the BMI groups low and high, heart rate changed significantly within and between the groups, but not in the normal group. The study showed that initial physical activity is better for assessing changes in endurance fitness than the BMI class. The BMI category alone does not statistically demonstrate endurance fitness, nor did the changes during the initial training period be clear and consistent. When examining the time at aerobic or anaerobic thresholds, no significant differences in BMI between groups were demonstrated during the tests.