Uimarin harjoittelun, suorituskyvyn ja palautumisen seuranta : tapaustutkimus

Abstract

Sykevälivaihtelun mittaamisen on todettu olevan käyttökelpoinen tapa arvioida urheilijoiden autonomisen hermoston tilaa. Sykevälivaihtelu ja sen muutokset ovat yksilöllisiä ja urheilijoilla toteutettuja pitkän aikavälin tutkimuksia on tehty vain vähän. Kytkettynä uinti on puolestaan yksi käytetyimpiä menetelmiä uimareiden lajinomaisen voimantuoton mittaamisessa. Tässä tapaustutkimuksessa seurataan uimarin harjoittelua, suorituskykyä ja palautumista pitkän radan kaudella keväällä 2018. Tutkittavalta löydettiin sykevälivaihteluiden osalta tutkittavalle tyypillisiä adaptaatioita seuraamalla seitsemän edellisen päivän rMMSD:n keskiarvoja. Adaptaatiot havaittiin sairastumisten, kilpailuiden lähestymisen, palauttavan harjoitusjakson sekä kovan harjoitusjakson osalta. Tutkittavalla havaittiin myös mahdollinen yhteys rMMSD:n ja lyhyen kytkettynä uidun maksimaalisen W6-testin tulosten välillä. Harjoituspäiväkirjoja tarkastelemalla pystyttiin arvioimaan mahdollisia syitä W6-testin tuloksille kuten sairaudet, kovat harjoittelujaksot tai palauttavat harjoitusjaksot. Sykevälivaihtelun, lyhyiden kytketyllä uimisessa tehtyjen intervallien voimatuoton ja harjoituspäiväkirjojen seuraamisen havaittiin olevan käyttökelpoinen metodi uimarin palautumistilan ja suorituskyvyn seurannassa.