Nuorten musiikillinen tunneilmaisu kehon liikkeinä soittaessa ja sen yhteydet nuorten käyttämiin tunteiden säätelykeinoihin

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, löytyykö yläkouluikäisten nuorten djembe-rummun soittamisen kautta tavoitetussa tunteiden musiikillisessa liikeilmaisussa eroja perustunteiden välillä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin nuorten käyttämien tunteiden säätelykeinojen yhteyksiä musiikillisen tunneilmaisun liikepiirteisiin sekä tutkittiin tarkemmin, miten nuorten raportoimien tunteiden säätelykeinojen käyttö selittää tunnekohtaisesti tarkasteltujen liikeilmaisun piirteiden vaihtelua. Liikemittaustutkimukseen osallistui 61 yläkouluikäistä tutkittavaa Keski-Suomen alueelta. Liike taltioitiin liiketunnistusjärjestelmällä ja siitä erotettiin erilaisia ominaisuuksia numeeriseen muotoon. Liikeilmaisua tarkasteltiin käsien liikehdinnän nopeutta, nykivyyttä, sulavuutta ja rummun pinta-alan käyttöä mittaavilla muuttujilla. Ilmaisun eroja tutkittiin niin sanottujen perustunteiden ilon, pelon, vihan, surun ja hellyyden välillä. Tunteiden säätelykeinojen käyttöä kartoitettiin kyselylomakkein Grossin ja Johnin (2003) kehittämän Emotion regulation questionnaire (ERQ) -kyselymenetelmän mittaamien tilanteen uudelleen arviointi ja tunteiden tukahduttaminen -säätelykeinojen osalta.

Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin yksisuuntaista varianssianalyysia (ANOVA), epäparametrisiä korrelaatiokertoimia ja lineaarista regressioanalyysia. ANOVA-tulokset osoittivat nuorten musiikillisessa liikeilmaisussa tilastollisesti merkitseviä eroja eri tunteiden välillä useimpien liikepiirteiden kohdalla. Liikeilmaisu erosi erityisesti tunteiden aktivaatiotasojen mukaisesti siten, että pääpiirteissään ilon, pelon ja vihan ilmaisu korkean aktivaatiotason tunteina, erottautuivat matalan aktivaatiotason tunteiden, surun ja hellyyden ilmaisuista. Aktivaatiotason havaittiin olevan valenssia merkittävämpi liikeilmaisun ominaisuuksia tunteiden välillä erotteleva tekijä. Tunteiden säätelyn keinoista tilanteen uudelleen arvioinnin runsaamman käytön havaittiin olevan negatiivisesti yhteydessä keskiarvoin mitattuun rummun pinta-alan käyttöön ilmaistaessa surua, keskiarvoin mitattuun käsien liikkeen nopeuteen ilmaistaessa hellyyttä sekä keskihajonnoin mitattuun rummun pinta-alan käytön vaihteluun ilmaistessa hellyyttä. Runsaampi tilanteen uudelleen arvioinnin raportoitu käyttö selitti myös suuntaa antavasti vähäisempää rummun pinta-alan käyttöä ilmaistaessa surua ja hitaampaa käsien liikkeen vauhtia ilmaistaessa hellyyttä.

Tulokset vahvistavat aiempien musiikillista liikeilmaisua sekä sanatonta tunteiden ilmaisua selvittäneiden tutkimusten pohjalta muodostunutta näkemystä perustunteiden välittymisestä tietynlaisina kehon liikkeen ominaisuuksina. Tulokset osoittavat myös tunteiden säätelykeinojen käytön heijastavan musiikillisen tunteiden liikeilmaisun taitoja. Tulokset tarjoavat uusia näkökulmia musiikilliseen liikkeeseen tunteiden ilmaisun väylänä nuoruudessa sekä vahvistavat ymmärrystä siitä, miten emotionaalisuuteen liittyvät yksilölliset tekijät muokkaavat sanatonta, musiikillista tunteiden ilmaisua. Tutkimuksen tarjoamaa tietoa voidaan hyödyntää erilaisissa musiikkiterapeuttisissa ja -pedagogisissa menetelmissä, joiden parissa tuetaan tunnetaitojen kehitystä musiikillisen toiminnan avulla.