Millainen on valoisa sointu? : adjektiivien pohjalta sävellettyjen sointujen joukkoluokkaominaisuudet ja rekisterillinen asettelu

Abstract

Musiikin aikaansaamia mielikuvia ja musiikin kuulijassa herättämiä tunteita on tutkittu paljon. Lähestyin tutkielmassani musiikkiin liitettäviä mielikuvia hieman eri näkökulmasta kuin näissä tutkimuksissa. Tutkimukseni empiirisen kokeen lähtökohtana oli ulkomusiikillinen inspiraatio (adjektiivi), jonka pohjalta säveltäjä sävelsi sanaa mielestään parhaiten ilmentävän soinnun.

Koeasetelmassa 16 sävellysopiskelijaa suoritti kokeen, jossa he sävelsivät viisisävelisiä sointuja valitsemieni adjektiivien pohjalta. Kokeessa käytetyt adjektiivit olivat valoisa, synkkä, rohkea, arka, lämmin, kylmä, vaaraton, uhkaava, terävä, tylsä, rauhallinen ja levoton. Sointujen tuli sisältää viisi eri sävelluokkaa. Muita rajoituksia säveltäjillä ei ollut, vaan he saattoivat sijoittaa sointujen sävelet rekisterillisesti miten korkealle tai matalalle tahansa. Koeasetelmaan kuului myös lyhyt haastattelu, jossa pyysin jokaista säveltäjää kertomaan, mitkä asiat olivat erityisen tärkeitä hänen säveltäessään kutakin adjektiivia ilmentävän soinnun. Analysoin saamaani tutkimusmateriaalia – eli sointuja ja haastatteluaineistoa – musiikkianalyyttisten, kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten menetelmien avulla.

Pyrin tutkimukseni avulla selvittämään, millaisia musiikillisia ominaisuuksia säveltäjät liittivät eri adjektiivien pohjalta säveltämiinsä sointuihin ja kuinka nämä piirteet ilmenevät, kun niitä tarkastellaan joukkoluokkaominaisuuksien tasolla? Tärkein tutkimuskysymykseni liittyi kuitenkin eri kvalitatiivisten kategorioiden soinnuissa käytettyihin rekistereihin. Vaikuttivatko adjektiivit, joiden pohjalta soinnut sävellettiin, siihen millaista rekisterillistä asettelua säveltäjät soinnuissa käyttivät? Ja jos vaikuttivat, niin kuinka tärkeä musiikillinen ominaisuus rekisteri on?

Tutkimuksessani sävellettyjen sointujen muodostamien kvalitatiivisten kategorioiden (esim. kaikki valoisat soinnut) sisällä ja joidenkin kategorioiden välillä, on havaittavissa samankaltaisuutta verrattaessa sointujen rekisterillistä asettelua, laajuutta sekä joukkoluokkaominaisuuksia eli sointujen intervalliluokkasisältöjä, Huronin konsonanssiarvoja ja sointujen edustamia joukkoluokkia. Tutkimustuloksista on huomattavissa yhtäläisyyttä muun muassa Eitanin ja Timmersin (2009) esittämiin tutkimustuloksiin sävelkorkeuteen liitettävistä metaforista. Saamani tutkimustulokset ovat linjassa myös aiempien sointuhavaintoon keskittyneiden tutkimusten tulosten kanssa (ks. Kuusi 2001, 2002, 2003, 2005, 2010a, 2011; Lahdelma & Eerola 2016b, 2016a, 2015).