Evaluation of adjoint representation Wilson line 4-point correlators in the MV model

Abstract

Työssä esitellään Värilasikondensaatiksi kutsuttu QCD:n efektiivinen teoria. Se kuvaa suurienergisen hadronin tai ytimen pienen liikemääräfraktion (x) gluoneita saturaatioalueessa. Pienen x:n gluonien suuren tiheyden vuoksi niitä voidaan kuvailla klassisella värikentällä, jonka lähteenä toimivat suuren x:n partonit. Työssä selitetään kuinka partonien lukuisat siroamiset värikentästä voidaan summata käyttäen Wilsonin viivoja. Työn päätavoite on johtaa analyyttinen lauseke adjungoidun esityksen Wilsonin viivojen 4-pistekorrelaattoreille. Näitä korrelaattoreita ilmaantuu, kun lasketaan sironta-amplitudeja prosesseille, joissa kaksi gluonia etenee yhdessä värikentän lävitse. Lasku tehdään olettaen Gaussinen jakauma värilähteille, joka perusteltiin MV mallissa.

The Color Glass Condensate, a QCD effective theory, is presented. It describes the small momentum fraction (x) gluons in a high energy hadron or nucleus, in the saturation regime. Due to the high density of small-x gluons, they can be modelled as a classical color field with large-x partons acting as sources for this field. It is explained how the multiple scatterings of partons off of a color field can be summed using Wilson lines. The main point of this work is to derive an analytical expression for the adjoint representation Wilson line 4-point correlators. These correlators arise when computing the scattering amplitudes for processes which involve two gluons propagating through the color field together. The computation is done by assuming the Gaussian distribution of color sources, which was argued in the MV model.