Kestävä kehitys Suomen perusopetuksen opetussuunnitelmissa

Abstract

Ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen vähenemisen ja yleisen globalisoitumisen vuoksi on tärkeää, että kansalaiset ovat tietoisia yhteiskunnan haasteista ja ovat valmiita käyttämään luovuuttaan kestäviä valintoja tehden. Vuodesta 1974 lähtien on toiminut Maakasvatusinstituutti, jonka tarkoituksena on ollut luoda läheistä suhdetta ihmisen ja maapallon välille. Myöhemmin positiivisen luontosuhteen syntymiseen on haluttu tarjota valmiita toimintamalleja kasvatusalan ammattilaisten hyödynnettäviksi. Näin koulun oppimis- ja tiedonkäsityksen muutokseen kehitettiin ympäristökasvatus. Kestävään elämään ei riitä pelkkä myönteinen luontosuhde vaan on ymmärretty kansalaisten tarvitsevan monenlaisia taitoja kestävän tulevaisuuden edistämiseksi. Kestävän tulevaisuuden takaamiseksi on ekologisten seikkojen lisäksi hyvä ottaa huomioon taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma. Kokemus itsestä osana globaalia maailmaa alkaa hahmottua jo varhain lapsuudessa. Peruskoululla on näin tärkeä rooli niin luontosuhteen kuin kestävän ajattelutavan muodostumisessa. Suomen peruskoulun opetussuunnitelmissa on otettu enenevissä määrin tavoitteeksi kestävä kehitys, integroituna eri oppiaineiden sisältöihin. Tutkimuksessa on haluttu selvittää, kuinka ympäristökasvatus ja kestävän kehityksen tavoitteet näkyvät opetussuunnitelmissa. Aineistona on käytetty perusopetuksen opetussuunnitelmia sekä ympäristökasvatuksen että kestävän kehityksen teorioita. Asiasanat: ympäristökasvatus, kestävä kehitys, opetussuunnitelma, luontosuhde, tulevaisuuskasvatus