Vettenterä, E. 2018. Fyysisen ja kognitiivisen harjoittelun vaikutus ikääntyneiden vähän liikkuvien henkilöiden kaatumisiin ja kaatumisen pelkoon, Jyväskylän yliopisto, Gerontologian ja kansanterveyden pro gradu -tutkielma, 41 s., 1 liite.
Kaatumistapaturmat ovat ikääntyneen väestön merkittävä kansanterveydellinen ongelma ja niiden merkitys tulee kasvamaan tulevina vuosina väestön yhä ikääntyessä. Fyysisen harjoittelun lisäksi kognitiivisella harjoittelulla on saatu lupaavia tuloksia kaatumisten ehkäisyssä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko kuuden kuukauden fyysisellä ja kognitiivisella harjoittelulla vaikutusta iäkkäiden vähän liikkuvien henkilöiden kaatumisten, kaatujien, vammakaatumisten ja vammakaatujien määrään sekä kaatumisen pelkoon verrattuna pelkkään fyysiseen harjoitteluun.
Tutkielman aineisto koostui Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksen PASSWORD-tutkimuksen ensimmäisen aallon tutkittavien (n=146) ensimmäisen 6 kuukauden mittaustuloksis
ta. Tutkimukseen rekrytoitiin väestötietojärjestelmästä 70−85-vuotiaita vähän liikkuvia jyväskyläläisiä henkilöitä. Tutkittavat satunnaistettiin kahteen harjoitteluryhmään; fyysinen harjoittelu LIIKU ja yhdistetty fyysinen ja kognitiivinen harjoittelu LIIKUKO. Kaatumisia seurattiin intervention aikana kaatumispäiväkirjojen avulla, joista laskettiin kaatumisten, kaatujien, vammakaatumisten ja vammakaatujien määrät. Kaatumisen pelkoa mitattiin alkumittauksissa sekä 6 kuukauden kohdalla Falls Efficacy Scale International (FES-I) kyselylomakkeella. Intervention vaikutuksia arvioitiin monen muuttujan varianssianalyysillä (MANOVA) ja yleistetyllä estimointiyhtälöllä (GEE). Lisäksi kaatumisen riskiä arvioitiin Coxin regressioanalyysillä.
Intervention aikana LIIKU-ryhmässä kaatumisia tapahtui 50 ja vammakaatumisia 23. LIIKUKO-ryhmässä kaatumisia tapahtui 42 ja vammakaatumisia 26. Kaatujia oli molemmissa ryhmissä 30 ja vammakaatujia LIIKU-ryhmässä 17 ja LIIKUKO-ryhmässä 22. Tutkimusryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa kaatumisten määrässä (p=0.732), kaatujien määrässä (p=0.681), vammakaatumisten määrässä (p=0.508), vammakaatujien määrässä (p=0.219) eikä kaatumisen riskissä (p=0.661). FES-I-pistemäärä oli LIIKU-ryhmässä alkumittauksessa 22.1±5.5 ja 6 kuukauden mittauksessa 21.2±6.0 ja LIIKUKO-ryhmässä 22.4±5.0 ja 22.0±5.6. Ajalla ja ryhmällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhdysvaikutusta FES-I-pistemäärään (p=0.476), mutta ajalla oli lähes tilastollisesti merkitsevä omavaikutus kaatumisen pelon määrään (p=0.051).
Yhdistetyllä fyysisellä ja kognitiivisella harjoittelulla ei ollut pelkkää fyysistä harjoittelua tehokkaampaa vaikutusta iäkkäiden henkilöiden kaatumisten määrään, kaatumisen riskiin tai kaatumisen pelon määrään kuuden kuukauden intervention aikana. Tulokset viittaavat kuitenkin, että fyysisellä harjoittelulla saattaa olla vaikutusta kaatumisen pelon vähenemiseen. Tutkimuksen todelliset tulokset selviävät vuoden kestävän intervention ja sen jälkeisen vuoden seurannan myötä.
Asiasanat: kaatumistapaturmat, kaatumisen riski, kaatumishuolestuneisuus, gerontologia
...
Vettenterä, E. 2018. The effectiveness of physical and cognitive exercise on the falls and fear of falling of older sedentary people. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis in Gerontology and Public Health, 41 pp, 1 appendice.
Falls are an important public health problem among elderly population and their importance will increase, as the population continues to grow old. In addition to physical exercise, cognitive training has yielded promising results in preventing falls. The purpose of this study was to determine whether six months of physical and cognitive training have an impact on the number of falls, fallers, injurious falls, injured fallers and the amount of fear of falling of the elderly people as compared to pure physical training.
The study is based on PASSWORD research project which is carried out the Gerontology Research Center at the University of Jyväskylä. The study is based on six months data collected from first periods r
ecruited participants (n=146). Participants were recruited randomly from the Finnish National Registry and they were 70−85-years old sedentary people living in Jyväskylä. Participants were randomized to two groups; physical exercise LIIKU and combined physical and cognitive exercise LIIKUKO. Falls were monitored with diaries, the number of falls, fallers, injurious falls and injured fallers were calculated. Fear of falling was measured with Falls Efficacy Scale International (FES-I) at baseline and after six months training. The effects of the intervention were analysed with multivariate analysis of variance (MANOVA) and generalized estimating equation (GEE). Risk of fall was analysed with Cox regression.
LIIKU-group reported 50 falls and 23 injurious falls during the intervention. LIIKUKO-group reported 42 falls and 26 injurious falls. In both groups 30 participants fell down, 17 were injured fallers in LIIKU-group and 22 in LIIKUKO-group. There was no statistically significant difference between the research groups in the number of falls (p=0.732), fallers (p=0.681), injurious falls (p=0.508), injured fallers (p=0.219) nor risk of fall (p=0.661). FES-I-score was in LIIKU-group at baseline 22.1±5.5 and at 6 months 21.2±6.0 and in LIIKUKO-group 22.4±5.0 and 22.0±5.6. Time and group did not have a statistically significant interaction with FES-I-scores (p=0.476), but time had almost statistically significant effect on fear of falling (p=0.051).
Combined physical and cognitive training did not have more effective impact than physical exercise alone on reducing falls, risk of fall and fear of falling among elderly people. However according to these findings it is possible that physical exercise might reduce fear of falling. The actual results will be clear after one year intervention and one year follow up time.
Key words: accidental falls, risk of falling, fear of falling, gerontology
...
