Pohjoismaiden normatiivinen perintö suomalaisessa sosiaalipolitiikassa

Abstract

Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan suomalaista sosiaalipolitiikkaa ja sen arvomuutosta. Tutkimuksen taustana toimii Pekka Kososen (1998) teoria Pohjoismaiden normatiivisesta perinnöstä. Perinteisesti ajatellaan, että Pohjoismaita yhdistävät historiallisten kokemusten lisäksi yhteiset ja jaetut tavoitteet sosiaalipolitiikassa, jotka muodostavat niin kutsutun Pohjoismaiden normatiivisen perinnön. Tämä perintö on pohjoismaisen sosiaalipolitiikan kova ydin, ja se voidaan nähdä erittäin keskeisenä myös suomalaiselle sosiaalipolitiikalle. Näitä Pohjoismaiden yhteisiä tavoitteita ovat universaalit sosiaaliset oikeudet, julkisen vallan vastuu hyvinvoinnista, tasa-arvo sekä täystyöllisyys ja korkea työhönosallistumisen aste. Tutkimuksen aineistona on käytetty vuosina 1962 ja 2011 ilmestyneitä sosiaalipolitiikan kirjoja: Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikka (1962) sekä Elinan Palolan ja Vappu Karjalaisen toimittamaa Sosiaalipolitiikka – hukassa vai uuden jäljillä (2011). Tutkimus on toteutettu teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Valitun aineiston perusteella tässä tutkielmassa on selvitetty Pohjoismaiden normatiivisen perinnön esiintymistä suomalaisessa sosiaalipolitiikassa 1960- ja 2010-luvuilla. Lisäksi on tutkittu sitä muutosta, joka on tapahtunut näiden kahden teoksen välillä Pohjoismaiden normatiiviseen perintöön liitettyjen arvojen suhteen. Pohjoismaiden normatiivinen perintö esiintyy kummassakin aineiston osassa, mutta sen painotukset vaihtelevat. 1960-luvulla tärkeimmiksi kohdiksi ovat muodostuneet taloudellisen tasa-arvon ja tulontasauksen korostaminen, valtion kasvava rooli kansalaisten hyvinvoinnissa, sekä täystyöllisyyden tavoitteleminen. 2010-luvulla puolestaan ajankohtaisimpina aiheina on pidetty universaalien sosiaalisten oikeuksien supistumista, julkisen sektorin menokuria ja palveluiden karsimista sekä suomalaisten eriarvoistumista.