Tämä tutkielma käsittelee eriytyneen liikuntakulttuurin viitekehyksestä hyvinkääläisten urheiluseurojen toimintaa ja suhdetta paikallisella tasolla julkiseen ja yksityiseen sektoriin. Tutkielman keskeisenä tutkimusongelmana on jälkimodernin yhteiskunnan eriytyneen liikunta kulttuurin ja siihen nivoutuvan tutkimustiedon tunnuspiirteiden ilmeneminen hyvinkääläisten seurojen toiminnassa. Tarkastelussa ovat muun muassa seurojen toiminnan eriytyneisyyden tunnusmerkit ja talkootoiminnan asema seurojen toiminnassa. Erityistarkastelussa ovat myös julkisen sektorin odotukset ja näkemykset seurojen toiminnasta sekä se, miten julkisten liikuntapalveluiden tilanne heijastuu seurojen toimintaedellytyksiin ja millainen on yksityisten palveluntarjoajien vaikutus seurojen toimintakenttään.
Tutkielmassa hyödynnetään jälkiteollisesta liikuntakulttuurista tuotettua teoreettista tietoa hyvinkääläisen liikuntakulttuurin selittämiseen. Tällä pyritään myös todentamaan olemassa olevan teoreettisen tiedon p
aikkansapitävyyttä paikallisessa liikuntakulttuurissa. Teoreettisesti Itkosen (1996) tutkimus suomalaisen liikuntakulttuurin muutoksesta ja erityisesti kyseisen tutkimuksen eriytyneen liikuntakulttuurin käsite on tutkielman tärkein teoreettinen viitekehys. Itkosen tyypittelyn tukena hyödynnetään myös Rantalan (2014) periodisointia suomalaisen liikuntapolitiikan muutoksesta.
Tutkielma on selittävä tapaustutkimus, jossa hyödynnetään poikkileikkaavia kysely- ja haastatteluaineistoja vuodelta 2012. Seurakysely (n=31, vastausprosentti 35) on perinteinen lomakkeella toteutettu kyselytutkimus, jolla selvitettiin kaupungin urheiluseuroissa esiintyviä muuttujia. Kyselytutkimuksen tutkimusasetelmana on kuvaileva analyysi, jossa käytetään suoria jakaumia ja tilastollisia tunnuslukuja. Haastattelut toteutettiin Hyvinkäällä touko-kesäkuussa 2013. Haastateltavia ryhmiä olivat kaupungin virkamiehet, seurojen edustajat, kaupunginvaltuutetut ja liikuntayrittäjät. Haastattelut tehtiin osaksi yksilöhaastatteluina sekä ryhmähaastatteluina niin, että virkamiehet, kaupunginvaltuutetut ja liikuntayrittäjät haastateltiin yksilöhaastatteluina. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja haastateltuja oli yhteensä noin 50.
Tutkielman tuloksena voidaan todeta, että 1980-luvulta alkaneet liikuntakulttuurin eriytymisen tunnusmerkit ilmenevät myös paikallisessa liikuntakulttuurissa. Tätä ilmentävät kaupungin seurojen toiminnan tason laaja-alaisuus ja motiivien moninaisuus. Lisäksi seurojen harjoittama toiminta on toimialoittunutta esimeriksi eri ikäryhmien ja harrastamiseen sitoutumisen osalta. Aineistossa on viitteitä harrastajien seurasuhteen muutoksista, jotka viittaavat osittain eriytyneen liikuntakulttuurin yhteisöllisyyden muutoksiin ja individualismin lisääntymiseen. Eriytyneen liikuntakulttuurin käsite ei kuitenkaan täysin huomioi mahdollista muutosta, jossa on piirteitä myös esimerkiksi Meyrowitzin (1997) esiin tuomasta uusyhteisöllisyydestä. Liikuntakulttuurin kaupallistuminen ilmenee Hyvinkäällä runsaana yksityisen palvelutarjonnan kasvuna, mutta aineiston perusteella toimialojen sekoittumista ei ole tapahtunut. Julkisen sektorin suhde seuroihin kunnioittaa yhdistysten autonomiaa ja tutkimuskirjallisuudessa esitetystä seurojen toimintakulttuurin yhteiskunnallistumisesta ei löydy todisteita.
...
This master thesis discusses local sports clubs' functions and relationship in the public and private sector with the reference framework of a differentiated Finnish sport culture. The key research problem is the emergence of the distinctive features of post-modern society and related research information in the activities of local sports clubs. The thesis includes, among other things, the distinctive features of differentiated sport club activities and the importance of volunteering in sports clubs. Special consideration is also the public sector's expectations and views on the activities of sport clubs and how the state of the public sporting services is reflected in the operating conditions of clubs and the impact of private service providers on the field of action of sport clubs.
The thesis utilizes the theoretical knowledge of the post-industrial sports culture to explain the sport culture of Hyvinkää city. This also aims to verify the validity of the existing theoretical knowle
dge in the local sports culture. Theoretically, Itkonen's (1996) study on the change in the Finnish sports culture and, in particular, the concept of a differentiated sports culture are the most important theoretical framework of the thesis. To support the theoretical framework of Itkonen, thesis also utilizes the periodization of Rantala (2014) on the changes in Finnish sports policy.
The research methodology is an exploratory case study that utilizes crosscutting questionnaire and interview materials from 2012 Sports planning project. The survey's (n = 31, response rate 35) aim was to identify relevant variables in sports clubs. The study design of the survey is a descriptive analysis that uses direct distributions and statistical indicators. The interviews were conducted in Hyvinkää in May-June 2013. The interviewed groups were city officials, sport club representatives, city councilors and sports entrepreneurs. The interviews were conducted as individual interviews and group interviews so that officials, city councilors and sports entrepreneurs were interviewed individually. The interviews were conducted in semi-structured thematic interviews and the interviewees had a total of about 50.
As a result of this study, it can be seen that the features of Finnish sports culture differentiation, that began in the 1980's, also appears in the local sports culture. This is reflected by the wide-ranging nature of the club's activities and the diversity of motives. In addition, sports clubs' activities are differentiated by different age groups and the level of engagement. The thesis's material contains references to changes in the relationship between club members and sports clubs, which refer partially to changes in the communality of sports culture and individualism. However, the concept of differentiated sports culture does not fully consider the possible change, which also has features of the Meyrowitz’s Medium theory (1997). The commercialization of sports culture appears in Hyvinkää as a result of the increase in the private sports service offering, but on the basis of this thesis, there has been no confusion between commercial and volunteering fields. The public-sector relationship with sports clubs respects the autonomy of the associations. No references to the socialization of sports clubs operating culture, as presented in earlier research literature, could be found.
...
