Esimurrosikäisten, murrosikäisten ja murrosiän ohittaneiden jalkapalloilijoiden lajinomainen ketteryyssuorituskyky ja siihen yhteydessä olevat tekijät

Abstract

Ketteryydellä tarkoitetaan koko kehon äkillistä liikettä, jossa liikkeen suunta ja/tai nopeus muuttuu vasteena ärsykkeelle. Ketteryyssuorituskykyyn vaikuttavat kognitiiviset, fyysiset ja tekniset tekijät, joista aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa kognitiivisia tekijöitä on esitetty merkittävimmiksi tekijöiksi selittämään ketteryyssuorituksen kokonaisaikaa. Lapsilla ja nuorilla lajispesifiä ketteryyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä ei ole juurikaan tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia eri ikäisten jalkapalloilijoiden ketteryyssuorituskykyä lajinomaisessa videostimulusketteryystestissä, jossa suoritus tehtiin joko ilman palloa tai pallon kanssa. Lisäksi pyrittiin selvittämään, miten havainnointi- ja päätöksentekotaidot sekä voima-nopeusominaisuudet eroavat eri ikäisten pelaajien välillä ja miten ne ovat yhteydessä pelaajien ketteryyssuorituskykyyn. Tutkimuksen koehenkilöt jaettiin iän mukaan esimurrosikäisiin (n=14, ikä 11.2 ± 0.3 v, jalkapalloa harrastettu 6.5 ± 1.0 v), murrosikäisiin (n=12, ikä 15.0 ± 0.3 v, jalkapalloa harrastettu 10.2 ± 2.2 v) ja murrosiän ohittaneisiin (n=12, ikä 18.4 ± 0.8 v, jalkapalloa harrastettu 13.0 ± 1.1 v). Tutkittavat osallistuivat kahteen identtiseen testikertaan (testeihin tutustuminen ja viralliset testit), joissa tutkimusta varten kehitetyllä videostimulusta hyödyntäneen testin avulla mitattiin tutkittavien lajispesifiä ketteryyssuorituskykyä ilman palloa ja pallon kanssa. Näiden testien aikana tutkittavien katseen kohdistamista mitattiin silmänliikekameran avulla. Voima- nopeusominaisuuksia mitattiin 10 metrin lähtönopeus-, kevennyshyppy-, pudotushyppy- ja isometrisellä jalkaprässitestillä. Lisäksi koehenkilöt suorittivat reaktioaika-, suunnanmuutos- ja valostimulusketteryystestit sekä heidän biologista kypsyysastettaan arvioitiin antropometristen mittausten avulla. Esimurrosikäiset olivat sekä pallottoman että pallollisen ketteryystestin kokonais- ja liikeajassa tilastollisesti merkitsevästi hitaampia kuin murrosikäiset ja murrosiän ohittaneet (p<0.05), mutta päätöksentekoajoissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Katseen kohdistamisessa esimurrosikäisillä havaittiin enemmän katseen siirtymiä verrattuna murrosikäisiin (p<0.05). Voima-nopeusominaisuuksien testeissä esimurrosikäiset suoriutuivat kaikissa mittauksissa heikommin kuin murrosikäiset ja murrosiän ohittaneet (p<0.05). Murrosiän ohittaneet olivat murrosikäisiä merkitsevästi parempia vain 10 metrin lähtönopeustestissä (p<0.05). Lajispesifien ketteryystestien korrelaatio fyysistä suorituskykyä mitanneiden testien välillä oli kaikilla ryhmillä pääasiassa heikko tai kohtalainen, trendinä korrelaatioiden heikkeneminen sen mukaa mitä vanhemmista tutkittavista oli kyse. Esimurrosikäisillä videostimulusketteryystestien kokonaisaika korreloi voimakkaammin testien liikeajan kanssa kuin päätöksentekoajan kanssa, murrosiän ohittaneilla päinvastoin. Tämän tutkimuksen perusteella esimurrosikäisillä fyysisten ominaisuuksien yhteys ketteryyssuorituskykyyn korostuu, kun taas iän karttuessa fyysisten ominaisuuksien yhteys vähenee ja lajispesifien kognitiivisten tekijöiden rooli korostuu. Käytännön valmennuksessa tämä tarkoittaa, että ketteryysharjoittelussa olisi suositeltavaa käyttää lajispesifiä ja vaihtelevaa stimulusta sekä vaihdella motorista suoritusta niin pallollisena kuin pallottomana, sillä se vaikuttaa oleellisesti ketteryyssuorituskykyyn.