Suhdeperustaisen tiedonmuodostuksen jännitteet lastensuojelun avohuollon sosiaalityössä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa lastensuojelun tiedonmuodostuskäytännöistä avohuollon sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tietoa on tuotettu vastaamalla kysymykseen: Millaista suhdeperustainen tiedonmuodostus on lastensuojelun avohuollossa sosiaalityöntekijöiden jäsentämänä? Tiedonmuodostuskäytäntöjä on tarkasteltu ryhmähaastatteluissa tuotetun puheen kautta. Teoriaohjaavan temaattisen analyysin tuloksena on muodostettu kuusi tiedonmuodostuskäytäntöjen suhdeperustaisuutta tarkastelevaa teemaa. Sosiaalityöntekijöiden tuottaman jäsennyksen mukaan suhdeperustainen tiedonmuodostus lastensuojelun avohuollossa on jännitteistä.

Sosiaalityöntekijät paikansivat tiedonmuodostuksen jatkuvaksi osaksi avohuollon sosiaalityötä. Työskentelysuhteiden myötä syvenevä tiedonmuodostus nähtiin auttamisen mahdollisuuksia tukevana käytäntönä ja se oli jännitteisessä suhteessa laaja– alaiseen ja nopeaan alkuarviointiin. Prosessinjohtajan tiedollisessa asemassa tulivat esiin jännitteet asiakkaiden ja sosiaalityöntekijän kohtaamisissa ja muilta ammattilaisilta välillisesti saadun tiedon, kokonaisvaltaisen ja riittämättömän tiedon sekä ennakoivan ja kokeillen saadun tiedon välillä. Nuorten ja vanhempien asema tiedonmuodostuksen osapuolina näyttäytyi aineistossa vahvana ja kietoutui yhteisen ymmärryksen myötä vahvistuviin auttamisen mahdollisuuksiin. Suhteet nuoriin kuvattiin luontevina, mutta suhteissa vanhempiin korostui epäluottamuksen ja luottamuksen välinen jännite. Lasten asemaa omasta tilanteestaan tietäjänä ja arviointiin osallistujana sekä asiakkuuteen liittyvän tiedon vastaanottajana tuotiin esiin tilannekohtaista harkintaa edellyttäväna asiana. Lasten osallistumista punnittiin suhteessa lapsen suojelun tarpeeseen. Monialaisissa suhteissa nousi esiin jännite yksin tai kollegoiden kesken ja jaetusti muiden toimijoiden kanssa tehtävän tulkinnan välillä. Yhteistyötä leimasi koordinaation ja vuoropuhelun puute. Rinnakkaisissa suhteissa syntyi jopa vastakkaisia tulkintoja tilanteeseen sopivista ratkaisuista. Aineisto on temaattisesti kaksijakoinen. Sosiaalityöntekijät kuvasivat suhdeperustaisen tiedonmuodostuksen lastensuojeluun sopivana käytäntönä, mutta toimintaympäristö näyttäytyi suhdeperustaisen tietämisen tavan mahdollisuuksia kaventavana tai jopa sitä estävänä.