Yhdeksäsluokkalaisten psykologisen joustavuuden ja urasuunnitteluun liittyvän minäpystyvyyden tukeminen Nuorten KOMPASSI -mobiili-intervention avulla

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, lisääkö hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuva Nuorten KOMPASSI -mobiili-interventio siihen osallistuneiden yhdeksäsluokkalaisten nuorten psykologista joustavuutta ja urasuunnitteluun liittyvää minäpystyvyyttä. Lisäksi selvitettiin, välittääkö intervention jälkeinen psykologisen joustavuuden muutos urasuunnitteluun liittyvän minäpystyvyyden muutosta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 193 nuorta, joista 111 oli satunnaistettu interventioryhmään ja 82 kontrolliryhmään. Interventio kesti viisi viikkoa, jonka aikana nuoret tekivät vähintään kuusi tehtävää viikossa. Psykologista joustavuutta mitattiin psykologisen joustamattomuuden mittarilla (Acceptance and Fusion Questionnaire for Youth, 8-item version (AFQ-Y8); Greco, Lambert, & Baer, 2008), joka tutkimusta varten käännettiin psykologiseksi joustavuudeksi. Urasuunnitteluun liittyvää minäpystyvyyttä mitattiin urasuunnitteluun liittyvää minäpystyvyyttä mittaavalla mittarilla (Career Choice Self-Efficacy Scale (CCSES); Koivisto, Vinokur, & Vuori, 2011). Analyysimenetelminä käytettiin toistomittausten varianssianalyysia (MANOVA) sekä välittäjävaikutusta tutkittaessa Hayesin ja Preacherin (2008) SPSS-makroa. Tulokset osoittivat ensin, että Nuorten KOMPASSI -mobiili-interventio ei koko otoksen tasolla lisännyt nuorten psykologista joustavuutta yhdeksännen luokan syksyn aikana. Sukupuoli ei muuntanut intervention vaikuttavuutta psykologiseen joustavuuteen. Kuitenkin tarkasteltaessa interventio- ja kontrolliryhmien sisäisiä muutoksia erikseen tytöille ja pojille havaittiin, että interventioryhmän tyttöjen psykologinen joustavuus lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi. Tulokset osoittivat edelleen, että Nuorten KOMPASSI interventio ei koko otoksen tasolla lisännyt urasuunnitteluun liittyvää minäpystyvyyttä kontrolliryhmään verrattuna. Tarkasteltaessa interventio- ja kontrolliryhmän sisäisiä muutoksia havaittiin, että interventioryhmän urasuunnitteluun liittyvä minäpystyvyys lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi. Lisäksi havaittiin, että sukupuoli muunsi tilastollisesti merkitsevästi intervention vaikuttavuutta. Verrattuna kontrolliryhmään, Nuorten KOMPASSI lisäsi siis tilastollisesti merkitsevästi urasuunnitteluun liittyvää minäpystyvyyttä tytöillä, mutta ei pojilla. Mediaattorimallissa ei sen sijaan löytynyt merkitseviä epäsuoria yhteyksiä. Uutta tietoa kuitenkin oli tilastollisesti merkitsevä yhteys psykologisen joustavuuden muutoksen sekä urasuunnitteluun liittyvän minäpystyvyyden muutoksen välillä. Toisin sanoen, psykologisen joustavuuden lisääntyessä myös urasuunnitteluun liittyvä minäpystyvyys lisääntyi.

Tutkimus osoittaa, että lyhyelläkin mobiili-interventiolla voi olla merkitystä erityisesti tyttöjen psykologiseen joustavuuteen ja urasuunnitteluun liittyvään minäpystyvyyteen. Tulevaisuudessa olisi tärkeää kehittää ohjelmaa eteenpäin, esimerkiksi testaamalla sitä laajemmalla otoksella tai tuomalla sitä kouluihin niin, että sitä pystyttäisiin hyödyntämään nuorten hyvinvoinnin tukemisessa osana koulutyötä.