Työssäkäyvän isän suhde lapseensa ja tyytyväisyys omaan vanhemmuuteensa

Abstract

Isyys on muuttunut aikojen kuluessa etäisestä osallistuvaan suuntaan. Kuitenkin työelämä verottaa yhä enemmän aikaa perheeltä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää, kuinka isän työssäkäynti on yhteydessä isän ja lapsen väliseen suhteeseen. Lisäksi selvitettiin, mitkä taustatekijät ovat yhteydessä isän tyytyväisyyteen omaan vanhemmuuteensa. Tutkimus perustui Jyväskylän yliopiston, Tampereen yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyössä toteuttamaan Tasa-arvon kysymykset lasten päivähoidon, esiopetuksen ja hoidon tukien järjestelmässä (CHILDCARE) –tutkimushankkeeseen, jonka on rahoittanut Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvosto (SA293049). Tutkimuksen aineistona käytettiin CHILDCARE –hankkeen vuoden 2016 yksivuotiaiden lasten vanhemmille suunnatun kyselyn vastauksia isien osalta (N = 852). Vastauksista tarkasteltiin isän ja lapsen suhdetta, isän työssäkäyntiä ja isän tyytyväisyyttä omaan vanhemmuuteensa. Aineisto analysoitiin määrällisin menetelmin käyttäen hierarkkista lineaarista regressioanalyysiä, Spear-manin korrelaatiokerrointa sekä yksisuuntaista varianssianalyysiä. Isät kokivat suhteen lapseensa varsin hyväksi. Isän työssäkäynnin ja isä-lapsi suhteen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Isän ja lapsen välinen suhde puolestaan oli heikosti yhteydessä isän tyytyväisyyteen omaan vanhemmuuteensa: mitä parempi suhde oli, sitä tyytyväisempiä isät olivat it-seensä vanhempana. Isien tyytyväisyys omaan vanhemmuuteensa erosi ainoas-taan perhemuodon osalta siten, että etäisät olivat hieman tyytymättömämpiä vanhemmuuteensa kuin ydinperheissä ja uusperheissä elävät isät. Kaikkiaan isät kuitenkin olivat hyvin tyytyväisiä omaan vanhemmuuteensa.