Heikkoihin happoihin liukenevan ja vapaan syanidin laskennallinen määrittäminen vesinäytteistä

Abstract

Syanidi on useille eliöille akuutisti myrkyllinen yhdiste. Sitä esiintyy luontaisesti epäpuhtaan palamisen sivutuotteena, mutta myös joidenkin levien, kasvien ja bakteerien syntetisoimana. Moniin reaktioihin soveltuvana se on myös teollisuuden runsaasti käyttämä raaka-aine, jota käytetään paitsi monissa tuotannon sovelluksissa myös kaivosteollisuudessa. Tutkitut terveysvaikutukset ovat moninaisia, mutta toistaiseksi syanidin ei ole todettu aiheuttavan kroonisia oireita. Runsaasta käytöstä ja myrkyllisyydestä johtuen syanidi on eräs analytiikassa yleisimmin seuratuista yhdisteistä. Runsas menetelmien valikoima mahdollistaa paitsi haitallisten syanidiyhdisteiden tunnistamisen, myös syanidin eri metallikompleksien ja suolojen reaktioherkkyyden tarkastelemisen. Kuitenkin huolimatta kattavista tutkimustuloksista yleistä ja sitovaa ohjetta syanidiyhdisteiden nimeämiselle niiden pysyvyyden mukaan ei ole luotu, vaan kulloinenkin standardi ja menetelmäohje määrittelee analyysinsä sisältämät syanidiyhdisteet erikseen. Tämän seurauksena joidenkin syanidiyhdisteiden luokittelussa ja nimeämisessä voi olla päällekkäisyyksiä. Tässä työssä tarkasteltiin syanidiyhdisteiden määritelmiä ja koottiin niistä kattava määritelmäkokoelma perustuen yhdisteiden hajoamisherkkyydelle happamissa olosuhteissa. Tämän kokoelman avulla tarkasteltiin mahdollisuutta määrittää vapaan ja heikkoihin happoihin hajoavan (WAD) syanidin pitoisuudet laskennallisesti mittaamalla vain kokonais- ja helposti vapautuvan syanidin pitoisuudet. Kokonais- ja helposti vapautuvan syanidin pitoisuuksien määritykset suoritettiin SKALAR San++ jatkuvavirtausanalysaattorilla laitteiston käyttöönoton jälkeen marraskuun 2017 ja tammikuun 2018 välisenä aikana. Tulosten perusteella todettiin vapaan ja WAD- syanidin laskennallisen määrittämisen olevan mahdollista, mutta johtuen vaadittujen mittausten määrästä on tällä menetelmällä aikaansaadun tuloksen virhe laskettava neljän erillismittauksen virheet yhdistämällä antaen potentiaaliseksi kokonaisvirheeksi 57 % ja tehden laskennallisesta tuloksesta lähinnä suuntaa-antavan ja suoraa määritystä huomattavasti epäkäytännöllisemmän vaihtoehdon kaikilla paitsi aivan tarkimmilla mittauslaitteistoilla.